Bob Marley: One Love valkokangas

Bob Marley on yksi historian legendaarisimpia popmuusikoita, rauhan ja rakkauden tulkitsija, johon kasuaalin kuuntelijan näkökulmasta henkilöityy koko reggaen genre. Tavallinen kuuntelija ei silti välttämättä tiedä, kuinka merkittävä hahmo Marley etenkin Jamaikalla on.

Marleysta kertovalle elokuvalle on siis olemassa yleisö. Siinä mielessä Bob Marley: One Love tuntuu laskelmoidulta julkaisulta, sillä kaavamaisia, poptähtien tulovirtoja elävöittäviä henkilökuvia on ilmestynyt viime vuosina useita.

One Love ei kuitenkaan ole tavanomainen kasvutarina ryysyistä rikkauksiin. Elokuva heittää katsojan suoraan vuoteen 1976, Bob Marleyn Jamaikalle suunnittelemaan rauhankonserttiin ja siitä seuranneisiin tapahtumiin. Keskiössä ovat Marley (Kingsley Ben-Adir) ja hänen vaimonsa Rita (Lashana Lynch). Molemmat kanavoivat hahmojaan upeasti, vaikka käsikirjoitus antaa etenkin Ben-Adirille lähinnä huolestuneita ilmeitä.

Keskittyessään Jamaikan poliittisen tilanteen rauhoittamiseksi järjestettyihin konsertteihin One Love uskaltaa ihailtavasti korostaa Marleyn musiikkia, sen sanomaa sekä Jamaikan lähihistoriaa. Elokuvassa Marleylle uskonto ja musiikki, rauha ja rakkaus ovat pohjimmiltaan sama asia. Kun Marley sanoo, ettei välitä rahasta tai edes omasta turvallisuudestaan, katsoja on valmis uskomaan hänen sanoihinsa. Egoististen poptähtien elämäkertojen joukossa elokuva on virkistävä poikkeus.

Kuten henkilökuvissa usein, myös One Lovessa on Hollywood-dramatisoinnin tuntua. Se pyrkii jokaisella kohtauksella kertomaan jokaisesta hahmosta jotain rautalangasta väännettyä ja aiemminkin valkokankaalla nähtyä, mikä saa kohtaukset tuntumaan epäaidoilta. Melodramaattisemmissa kohtauksissa elokuva hyödyntää Marleyn rentojen kappaleiden sijaan niiden mahtipontisempia elokuvamusiikillisia sovituksia.

Mihinkään Marleyn mainetta tahraavaan hänen poikansa Ziggy Marleyn tuottama One Love ei syvenny. Itse asiassa se ei syvenny edes Marleyn elämään: synkemmistä hetkistä siirrytään pian positiivisempiin tunnelmiin. Tämän voi toki nähdä Marleyn elämänfilosofialle uskollisena ratkaisuna. Pakostakin tulee kuitenkin mietittyä, välittääkö elokuva todella ihmisoikeuskysymyksistä, jotka se sinänsä jalostaa mutta harmillisen pinnallisesti nostaa pääteemakseen.

Parhaiten Bob Marley: One Love onnistuu musiikkikohtauksissa ja Marleyn musiikin rauhantahtoisen, voimaannuttavan vision välittämisessä. Elokuvan selvästi ihailema Marley olisikin ansainnut paremman elokuvan, jossa hän ei jäisi oman legendansa statistiksi. Tai tarkemmin sanottuna, jossa elokuva itse ei jäisi aiheensa varjoon. Kiehtovinta elokuvassa nimittäin ovat sen lopussa nähtävät aidot videopätkät Marleysta itsestään.