Blue Beetle valkokangas

DC-supersankarien jaettu elokuvauniversumi on muutoksen kourissa. DCEU:sta on tulossa päivitetty versio DCU. Vai tuliko jo? Oliko taannoinen The Flash viimeinen DCEU-elokuva, vai onko tuore Blue Beetle viimeinen? Vai onko se ensimmäinen DCU-elokuva? Pysyykö kukaan perässä? Kiinnostaako ketään?

Supersankarielokuvien tulvassa monet sankarit ovat kokeneet inflaatiota. Sen kouriin joutuu myös Blue Beetle eli Sininen Kuoriainen, vaikka hän tekee vasta elokuvadebyyttiään. Sinisiä Kuoriaisia on nähty sarjakuvalehdissä kolme eri versiota. Vanhin Sininen Kuoriainen Dan Garrett syntyi jo ennen toista maailmansotaa. Seuraava Sininen Kuoriainen oli 1960-luvulla luotu Ted Kord, joka on ehdottomasti oleellisin samaa nimeä käyttänyt supersankari. Garrettin ja Kordin pohjalta muun muassa Alan Moore loi Watchmen-klassikkoonsa vastaavan kaksikon Yöpöllö-nimellä.

Ted Kord oli huumorintajuinen, veijarimainen ja hyväntahtoinen sankari, jonka vaiheista suomalaislukijatkin saivat nauttia muun muassa Teräsmiehen sivuilta 1989 vuosikerrasta alkaen. Itsensä Steve Ditkon luoma hahmo oli supersankari parhaasta päästä, itseironinen ja vauhdikas seikkailija, johon lukijan oli helppo samaistua. Kordin ongelmana vain oli, että hän oli valkoihoinen, keski-ikäinen ja omalla työllään vaurastunut mies. Sellainen on nykypäivänä niin anteeksiantamatonta, että Infinite Crisis -tarinassa Kordin hahmo vangittiin, hänen päänsä läpi ammuttiin luoti ja ruumis vielä varuiksi poltettiin krematoriossa. Viesti tuli selväksi.

Blue Beetle -elokuvassa Ted Kord on ainoastaan kadonnut, ei kuollut. Hänen vallanhimoinen ja läpeensä julma sisarensa Victoria (Susan Sarandon) on perinyt veljensä jättiyhtiön, ja metsästää mystistä sinistä kuoriais-skarabeeta, jossa piilee suuri voima. Skarabee päätyy nuorelle latinonuorukaiselle Jaime Reyesille (Xolo Maridueña), josta tulee kolmas Sininen Kuoriainen, aivan kuten DC-sarjakuvissa. Skarabee osoittautuu eläväksi muukalaisolennoksi, jonka ansiosta Reyes saa huipputeknologisen kuoren ja supervoimia. Kokonaispaketti on kuin hybridi Hämähäkkimiehen beta-versiosta Miles Moralesista, Rautamiehestä ja Venomista.

Blue Beetle on vanhan ja useasti nähdyn sapluunan läpi puserrettu sankarin alkuperätarina, jossa sankari oppii vaikeuksien kautta hyväksymään itsensä ja kukistamaan vastustajat. Mukaan on kytketty hieman tavallista enemmän Reyesin perheyhteisöä ja Serranon perheen touhuja muistuttavaa äänekästä melskausta, josta varsinkin mummin meno hymyilyttää. Sen suurempaa omaperäisyyttä elokuva ei tarjoa.

Reyes on hyvin lattea valkokankaan sankariksi, ja teoksen osuvimmat hetket ovat silloin, kun Reyes on vankina tai tajuttomana. Isoin ongelma on siinä, että Reyesin hahmo tuntui syntyvän sarjakuvissa vain vastineeksi kritiikille, jonka mukaan DC:llä ei ollut tarpeeksi etnisiä sankareita. Elokuvan ansiot ovat ensisijaisesti etniset, eivät elokuvalliset.

Latinopainotteiset elokuvat ovat Yhdysvalloissa ja länsimaissa suhteellista väestönosuuttaan pienemmässä roolissa. Latinojen esiinmarssi valtavirran elokuviin ja supersankarigenreen on oikeutettu ja kaivattu, ja Blue Beetle puolustaa tältä osin paikkaansa. Jaime Reyes on ensimmäinen latinosankari, joka tähdittää omaa elokuvaansa. Myös elokuvan ohjaajalla Angel Manuel Sotolla ja valtaosalla näyttelijöistä on latinotausta. Kuvitteellinen Palmera City muistuttaa paljon Miamia ja sen latinokortteleita.

Mikäli latteahkot kerronnalliset ratkaisut sekä yleinen kaavamaisuus mietityttävät, niin elokuva oli aluksi tarkoitettu suoraan HBO Max -suoratoistokanavalle eli tv-elokuvaksi. Tuotantoportaassa päätettiin kuitenkin toisin, ja Blue Beetle päätyi valkokangaslevitykseen. Teos ei kuitenkaan ole vetänyt yleisöä elokuvasaleihin kovinkaan innokkaasti, joten ehkä suoratoistolevitys tai minisarjan teko elokuvan sijasta olisi ollut osuvampi veto.