Karrelle palanut
James Cameronin magnum opuksenaan visioima tieteissaaga toivottavasti huipentuu trilogian täydentävällä Avatar: Fire and Ashilla (2025), joka jatkaa edeltäjänsä Avatar: The Way of Waterin (2022) tarinaa riutalla asuvan Metkayina-klaanin luokse saapuneesta Sully-perheestä. Kolmannessa elokuvassa perheenjäsenet käsittelevät vanhimman lapsensa kuolemaa ja takaisin saadun Spider-ihmispojan (Jack Champion) selviytymistä heidän joukossaan. Matka ilmojen halki takaisin perheen oman metsässä asuvan Omatikaya-heimon luokse keskeytyy, kun tulta palvova Mangkwan-klaani ja yhä kostoa vannovan Quaritchin (Stephen Lang) avatar hyökkäävät heidän kimppuunsa.
Avatar: Fire and Ash ei onnistu toistamaan ensimmäisen Avatarin (2009) Pandoran uuden maailman löytämisen taikaa vaan kierrättää kaikki palasensa tehosekoittimen kautta uudelleen järjesteltynä. Toisen elokuvan kanssa samaan aikaan kuvatun kolmannen osan tekninen ylivertaisuus on ilmeistä jo alun leijuvien vuorten keskelle sijoittuvasta lennosta lähtien, mutta sekään ei jaksa kannatella loputtomalta tuntuvan keston omaavaa kuivakkaa perhemelodraamaa.
![]()
Jokseenkin toimivan pohjustuksen jälkeen käsikirjoituksen pakka hajoaa käsiin vieden hahmoja eri suuntiin sekä takaisin toistensa luo ja alkupisteeseen ilman minkäänlaista narratiivista koheesiota tai kehitystä. Cameron on ollut elementissään juoneltaan simppeleiden teosten ohjaksissa (Terminator, Abyss – syvyys ja Titanic), joissa hänen tekninen taituruutensa ja tehokas toiminnan ohjaus ovat päässeet oikeuksiinsa. Avatar: Fire and Ash sisältää pilkahduksia näistä vahvuuksista heikkouksien ollessa valtavan ilmeisiä. Loputon mihinkään johtava maailmanrakennus sekä sotateollisen kompleksin ylistys muodostuvat puuduttaviksi.
Paljon potentiaalia ja mielikuvituksellista ihmetystä sisältävä elokuvasarja muuttuu tuhkaksi. Jopa pidempi sarjamuotoinen kerronta olisi voinut olla toimivampi ratkaisu kuin turhaan venytetyt kolme elokuvaa lähes täysin vastaavanlaisella juonikuviolla: tutustuminen uuteen kulttuuriin, hahmojen erilleen joutuminen ja siitä selviäminen sekä lopputaistelu. Trilogiana Avatar muistuttaa toista Weta Digital -efektipajan elokuvasarjaa Peter Jacksonin Hobitti-trilogiaa, joka sekin kaatui omaan mammuttimaisuuteensa ja liian efektivetoiseen tarinaan.
Fire and Ash on tulisen markkinointinsa sijaan ennemmin Way of Waterin toinen osa kuin oma itsenäinen elokuvansa. Mangkwan-tuhkaklaani jää uhkaavasta ulkomuodostaan huolimatta johtajansa Varangin (Oona Chaplin) kanssa statisteiksi ja Quaricthin apulaisiksi, missä on muistumia Amerikan alkuperäiskansojen ajamisesta toisiaan vastaan valkoisen miehen ehdoilla. Tällä kertaa taivasihmisten lisäksi pinkkipyllyiksi haukuttujen ihmisten vastaisku taas typistyy samoille urille kuin viimeksikin.
![]()
Sisu 2 (2025) -elokuvaan verrattuna monipuolisemman roolin tekevä Stephen Lang on Quaritchina edelleen vakuuttava, mutta hänen hahmokehityksensä ei lopulta palvele mitään tarkoitusta tekojaan sovittavan kostajan lisäksi. Suurin yksittäinen juonellinen innovaatio liittyy Spideriin, jonka kautta sivutaan ihmislajin kehittymisen mahdollisuutta ja sen implikaatioita Pandoran valloittamisen mahdollistamisessa.
Nuorelle katsojakunnalle suunnattu tieteisseikkailu ei kuitenkaan pysty menemään kovin synkille vesille teemojensa käsittelyssä. Sully-perheen lasten nuorisokielen käyttö ei myöskään sovi täysin vieraan maailman kulttuuriin vaan on lähinnä häiritsevää. Elokuvan otteessaan pitävyydestä kertoo sekin, että huomio kiinnittyy valkokankaan tapahtumien sijaan tekstitykseen, jopa parodioituun Papyrus-fonttiin sen vaihtuvan koon ja kirjainten välisten etäisyyden häiritsevyyden vuoksi.
Avatar: Fire and Ash päättää vuosikymmeniä tuotannossa olleen trilogian epätyydyttävällä tavalla. Cameron on haastatteluissaan pedannut jo pidemmäksi suunnitellun elokuvasarjan loppuvan tähän, mikäli edellisten, maailman menestyneimpien elokuvien, kaltaista valtaisaa kaupallista menestystä ei saavuteta. Nykyinen yhä innovatiivisimpien tehostevetoisten blockbustereiden aika on ajanut Avatarien ohi, ja Cameronin soisi jättävän Pandoran jo rauhaan.
Seuraava:
Supermarsu ja suuri huijaus
Luonnonsuojeluarvoja ja koululaisdemokratiaa esiin nostava teos on eheä ja sopivan ylilyövä Supermarsun seikkailu.
Edellinen: Nouvelle Vague
Richard Linklatterin pirskahteleva elokuva on ylistys toimettomuuden merkityksestä taiteelliselle oivallukselle.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Terapia ensi-ilta
- Teräsleidit – kuin viimeistä päivää ensi-ilta
- Supermarsu ja suuri huijaus ensi-ilta
- Avatar: Fire and Ash ensi-ilta
- A Few Good Men from the North dvd
- Nouvelle Vague ensi-ilta
- Marian totuus ensi-ilta
- Kaupungin kulkurit – elokuvan ikuinen voimavara
- Sydäntalvi ensi-ilta
- Train Dreams dvd
Nouvelle Vague ensi-ilta
Marian totuus ensi-ilta
Train Dreams dvd
A Few Good Men from the North dvd