Apua, hiiret valtasivat talon! valkokangas

Joulunaika tulee joka vuosi liian aikaisin, niin myös elokuvateattereissa. Kauden tunnelmaan yrittää saatella Apua, hiiret valtasivat talon!. Norjalainen lastenelokuva kertoo hiiriperheestä, joka puolustaa kotiaan rakenteeltaan samanlaiselta ihmisperheeltä. Se yhdistelee animaatiota tosimaailmaan, eikä sovellu aivan perheen pienimmille.

Vakuuttavinta elokuvassa on hiirten animointi ja integrointi todelliseen maailmaan. Tällaiset teknologiset suoritukset on nykypäivän ihmeiden keskellä helppo ottaa itsestäänselvyytenä. En voi tietää, onko niillä voimaa vakuuttaa digitaaliseen maailmaan syntyneitä nuoria katsojia, mutta eivät ne ainakaan hyppää kuvasta esiin väärällä tavalla. Yleisesti visuaalisuus ja kuvakerronta ovat pätevällä tasolla, joskin mainoksenomaista keinotekoisuutta ei päästä täälläkään karkuun.

Hiiret ovat muutenkin paljon ihmisiä kiinnostavampia. Ne on dubattu hyvin ja näyttävät perin lutuisilta. Ensikohtaaminen hiiritytön ja ihmispojan välillä on varmaankin elokuvan toimivinta antia saavuttaen jotain etäisesti herkkyyden kaltaista. Todellisten ihmisten dubbaukset ovat karkeita. Muutamaa kohtuullisen kypsää keskustelua vanhempien välillä lukuun ottamatta ei näistä hahmoista tai heidän suhteistaan ole paljoa sanottavaa.

Apua, hiiret valtasivat talon! omaa siis joitakin aidosti toimivia ulottuvuuksia. Kaikki ne se saastuttaa tökeröillä, homeista herkkusientäkin huonommalla maulla. Kun hiiret päättävät julistaa sodan tunkeutujille, he todella tarkoittavat sitä. Keittiö pommitetaan taistelutantereeksi, äiti häädetään suihkusta puolialastomana ja tämän hiukset tuhotaan, tytär yritetään murhata. Osin samankaltainen elokuva hiiren ja ihmisen konfliktista, Hiiri, jota ei saatu hengiltä (Mouse Hunt, 1997), onnistuu puutteistaan huolimatta omistautumaan vinksahtaneeseen tunnelmaan, jonka valossa tässä lajien kamppailussa on tiettyä vetovoimaa. Tämä uusi hiirijahti on yksinomaan synkkä, ja vielä tahattomasti.

Järkyttävimmistä käänteistä en voi edes puhtaalla omallatunnolla puhua, sillä ne menevät suoraan juonipaljastuksiin. Sanon kuitenkin, että viimeinen näytös sisältää sellaista petollisuutta, että vähemmästäkin voi saada luottamusongelmia. Lastensuojeluun soittaminen näistä vanhemmista olisi paras joululahja heidän jälkikasvulleen.

Harva varmaankaan kaivaa tonttulakkia päähänsä tätä tekstiä lukiessa. Tapahtumien näkeminen omilla silmillä on pahempaa. Muutamista onnistumisista huolimatta Apua, hiiret valtasivat talon! on kaukaa karttamisen arvoinen. Onneksi se julkaistaan aivan liian aikaisin, joten ainakin minun pyhäni on toistaiseksi turvattu. Toivottavasti sinäkin vältät tämän joulumielen rovion.