17 Again valkokangas

Elokuvan ihmeellinen maailma on aina ollut täynnä henkioppaita, jotka tarjoavat  elämänsä merkitystä miettiville henkilöille mahdollisuuden nähdä oma elämä ulkopuolisen näkökulmasta. 17 Again ei ole tästä poikkeus. Se lainaa elementtejä niin elokuvasta Ihmeellinen on elämä (1946) kuin 13 ja risat (2004), mutta se tekee sen ilman uutta näkökulmaa vanhaan tarinaan. Ikiaikainen kysymys siitä, olisivatko erilaiset päätökset tehneet elämästä siedettävämmän, ei näin näytä poistuvan muodista millään.

Mike on joutunut tyytymään tylsään perhe-elämään 17-vuotiaana tehdyn päätöksen tuloksena, eikä hän ole antanut perheensä unohtaa uhrauksiaan. Henkioppaan avulla hän nuortuu teini-ikäiseksi ja pystyy tarkastelemaan omaa elämäänsä ulkopuolisen silmin. Nuorison elämä on kuitenkin muuttunut ja kerran suosittu Mike saa tuntea millaista on olla high schoolin arvojärjestyksen pohjalla ja samalla yrittää ratkaista perheensä ongelmia.

Mike on eräänlainen välittäjähahmo maailmassa, jossa vanhemmat eivät ymmärrä lapsiaan, eivätkä lapset vanhempiaan. Vanhanaikaisten arvojen puolesta liputtava Mike tarkastelee ympärillään pyöriviä löyhämoraalisia nuoria ja yrittää suurilla palopuheilla muuttaa heidän maailmankatsomustaan. Samanlainen holhoava asenne värittää elokuvaa kauttaaltaan ja nuorisoelokuvaksi se kuvaakin hyvin vähän nuorisoa. Elokuvan näyttelijäsuoritukset alleviivaavat omalla tavallaan hyvän ja pahan välistä kuilua entisestään.

Perusamerikkalaisen arvomaailman tulkkina nähdään teinityttöjen suosikkipojaksi nopeasti noussut Zac Efron, jota varten elokuva onkin räätälöity. Sisällön sijaan 17 Againin tekijät ovat keskittyneet hidastuskuviin Zac Efronin kävelystä pitkin käytäviä. Näin Efron-fanit varmasti saavat elokuvalta haluamansa, mutta se saattaa jättää muut katsojat kylmäksi.

17 Again aliarvioi katsojiaan toistamalla useaan kertaan filmatun tarinan kosmeettisin muutoksin. Se keskittyy vahvistamaan päänäyttelijänsä imagoa jättäen komiikan ja juonenkäänteet ontoksi yritykseksi tavoittaa yleisöä. Näin liukuhihnalta Efron-faneille tuotettu elokuva ei onnistu vakuuttamaan vanhojen juonikuvioiden uudelleen lämmittelyn tarpeellisuudesta.