Elokuvavuosi 2001
Vuosi 2001 elokuvineen ja pilvenpiirtäjiin osuneine lentokoneineen on mennyt. Enää ovat jäljellä viime vuoden parhaimpien elokuvien palkitseminen Jusseilla ja Oscareilla sekä Osama bin Ladenin löytäminen - jännitettävää siis vielä riittää. Film-O-Holic purkaa osaltaan jännitettä vuoden 2001 parhaimpien elokuvien valinnassa. Varsinaisia kriitikon valintoja ja äänestyksiä vuoden parhaista ja huonoimmista elokuvista ei ole tehty, ja menneen vuoden elokuvalistaus koostuukin elokuvien Top Tenissä saamiin keskiarvoihin. Jokainen Film-O-Holicin toimituskuntaan kuuluva on vuoden aikana voinut antaa tähtimääränsä näkemilleen elokuville ja näiden annettujen tähtien keskiarvo on määrännyt kunkin elokuvan sijoituksen vuosilistauksessa, joka on kokonaisuudessaan tämän jutun lopussa. Top Tenissä ovat olleet mukana lähes kaikki ensi-illat ja hyvin merkittävä osa myös videojulkaisuista.
Klassikot kärjessä
Mikään ihmeellinen ei elokuvavuosi 2001 ole ollut: uusien elokuvien laadullinen taso ei ole säväyttänyt ja elokuvissa kävijöiden määrätkin laskivat jonkin verran, vaikka loppuvuoden fantasiaspektaakkelit ovatkin kävijätilastoja kaunistaneet. Melko ilmeettömän elokuvavuoden puolesta puhuu jo sekin, että korkeimmat keskiarvot saivat niin ensi-illoissa kuin videoissakin uudelleen julkaistut jo klassikon maineen saavuttaneet elokuvat. Ensi-iltojen rintamassa Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja Nyt Redux oli ylivoimainen ykkönen keskiarvolla 4,82 ja toiseksi korkeimman keskiarvon 4,67 saanut Manaajan uudistettu versio erottui niin ikään selvästi muista.
Videoiden puolella Disneyn animaatiot veivät kärkisijat. Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Top Tenin historian ensimmäinen korkeimman mahdollisen keskiarvon eli 5,0 saavuttanut elokuva. Seuraavaksi korkeimman keskiarvon 4,67 ansaitsi toinen prinsessasatu eli Prinsessa Ruusunen. Animaatioita seurasikin sitten kolme sensuurilain muutoksen myötä videolevitykseen vapautunutta kovemman luokan elokuvaa: Texas Chain Saw Massacre (4,6), Manaaja (4,44) ja Hyökkäys poliisiasemalle (4,33).
Kotimaisissa hyvää ja huonoa
Valkokankaan uusien ensi-iltaelokuvien kohdalla positiivisinta oli eurooppalaisten elokuvien vahva asema. Uusista elokuvista parhaat keskiarvot (4,33) saivat Haneken Pianonopettaja ja kotimainen Jarmo Lampelan ohjaama Joki. Ansaitusti korkeimmalle kohonnut Lampelan elokuva on saanut myös useita Jussi-ehdokkuuksia, ja varsinaisia kilpailijoita ei muiden ehdokkaiden joukossa juuri ole. Joen kanssa viime vuoden kotimaisista elokuvista samaan laadulliseen kastiin ylsivät vain Joutilaat (3,67) ja Peter Lindholmin Leijat Helsingin yllä (3,33), joista kumpikaan ei ole suurissa määrin päässyt patsastelemaan Jussi-ehdokkuuksilla - Joutilaat kilpaileekin dokumenttisarjassa.
Nuorten itsensä tekemä Kyytiä Moosekselle (3,4) erottui myös positiivisesti joukosta. Kotimaisista elokuvista pahnan pohjimmainen oli itseoikeutetusti Ponterosa (1,5). Kovin korkealle eivät keskiarvolistauksessa yltäneet myöskään Sakari Kirjavaisen Ken tulta pyytää (1,67) ja Arto Lehkamon Young Love (1,67). Jälkimmäisen ohjaaja katsoi jopa asiakseen lähettää toimitukseemme vuolassanaista palautetta, koska hänen elokuvastaan oli kirjoitettu kovasanaisiakin kritiikkejä. Elokuvantekijä Lehkamolta lienee unohtunut, että elokuva on julkinen teos, josta esitetään julkista kritiikkiä. Kritiikki kohdistuu aina elokuvaan, ei koskaan henkilökohtaisesti sen tekijöihin. Ilmeisesti kritiikkimme osuivat oikeaan, sillä Lehkamo ei halunnut antamiaan palautteita julkisuuteen, mikä on tietysti ymmärrettävää palautteiden sisältöä ajatellen, niin selväksi niistä kävi Lehkamon elokuvan kyseenalainen arvomaailma ja tematiikka sekä se, millaisesta ihmisestä on kysymys: miehestä joka uhittelee raamatulla päähän lyömisellä.
Pienet jyräsivät suuret
Suurten budjettien amerikkalaiselokuvat eivät päässeet loistamaan keskiarvolistauksessa. Parhaiten sijoittuivat Taru Sormusten herrasta (3,92) ja Traffic (3,9). Huonon keskiarvon sai yllättävän lukuisa joukko elokuvia. Alin mahdollinen keskiarvo eli 1,0 koitui jopa kuudentoista elokuvan kohtaloksi, mikä on yli kymmenen prosenttia kaikista listatuista ensi-illoista. Tässä joukossa oli yllätyksettömästi enimmäkseen komedioita ja jatko-osia. Tästä rupuryppäästä en kuitenkaan vuoden 2001 pannukakkua nimeäisi, sillä mammuttitautiinsa uuvahtanut Pearl Harbor kohosi nipin napin keskiarvolla 1,17 alimmalle arvostetun joukkion yläpuolelle. Silti tämä elokuva oli vuoden kiistattomin pettymys, ei ehkä elokuvallisilta ansioiltaan, koska ne voitiin jo ennakoida huonoiksi, vaan taloudellisessa mielessä. Pearl Harborin piti pelastaa vuoden kävijätilastot, mutta toisin kävi.
Laadultaan hieman heikohkosta ensi-iltavuodesta kertoo sekin, että alle kolmosen keskiarvoon päätyi peräti 62 % listatuista elokuvista. Videorintamalla tilanne ei ole täysin sama, osaksi jo siksi, että videoiden suhteen tehdään jo toimituksellisiakin valintoja. Videoiden keskiarvojakauma onkin tasaisempi, vaikka trendi muutoin on ensi-iltojen kaltainen: pienempien tuotantojen elokuvat ovat valloittaneet listan kärkipään ja hännänhuippuina huseeraavat komediat, toiminnat ja jatko-osat.
Mitään kiveenhakattua totuutta eivät Film-O-Holicinkaan listaukset luonnollisesti kerro ja monien elokuvien kohdalla on jo toimituskunnan sisällä annettu tähtiä laajalla kirjolla. Makuja on monia, kuten on elokuviakin. Alla oleviin listoihin kannattaa tutustua. Mistä löytyvät omat suosikit?
|
|
Seuraava:
Mosku – koilliskairan Clint Eastwood