”Paras leffa jonka oon koskaan nähny!”

Sami Laitinen on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan kahden pojan ystävyydestä ja siitä, kuinka yllättävä onnettomuus on vähällä pilata kaiken. Ystävyydenkin.

12-vuotiaat herttoniemeläiset Antti ja Muhis ovat parhaat kaverit. Poikien ystävyys joutuu koetukselle, kun tapahtuu jotain järkyttävää. Yhteisen salaisuuden äärellä Antti ja Muhis vannovat ikuista ystävyyttä. Tapahtumat kiristävät entisestään skinien ja somalien tulenarkoja välejä. Jengien sota näyttää väistämättömältä. Pojat ovat ajautumassa umpikujaan ja näkevät enää vain yhden vaihtoehdon: paon.

Laitisen pitkäaikainen haave on toteutunut.

Täytyy tehdä elokuva ”isoille lapsille”

Sami Laitinen tuntee oman alueensa nuorison. Hän törmäsi kotikulmillaan Herttoniemessä monista etnisistä taustoista tulevaan jengiin talvella 2004. Nuoret häiriköivät videovuokraamossa. Laitinen kysyi nuorilta, eikö heillä ole parempaa tekemistä.

Ei!

Laitinen otti ohjat omiin käsiinsä ja perusti nuorten elokuvatyöpajan Respect04:n joka toimi Herttoniemessä viikoittain. Sen myötä nuoret oppivat kunnioittamaan itseään ja ympäristöään.

Laitinen ajatteli vuonna 2004, että pitäisi tehdä elokuva ”isoille lapsille.” Innostus kasvoi elokuvapajassa nuorten kanssa.

Kun pääsin paremmin sisään nykynuorten arkeen, olin yhä vakuuttuneempi siitä, että kokemuksemme pitää saada elokuvaksi. Täytyy tehdä elokuva ”isoille lapsille” ja kertoa tarina nuorten kanssa, heidän näkökulmastaan!

Yksi käsikirjoituksen lähtökohta on ollut tärkeä elämänvaihe lapsuuden ja murrosiän välillä.

Varhaisnuorten elämänvaihe on tärkeä, kun maailma avautuu heille aivan uudella tavalla. Silloin he alkavat nähdä oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolelle: vaikka he ovat koko ajan nähneet ne spurgut siinä metriksellä, niin he alkavat ymmärtää sitä eri tavalla. Maailma avartuu heille.

Kun tässä vaiheessa lähdetään kokeilemaan omia siipiä, on tärkeää, että luottaa itseensä kaikissa tilanteissa.

Nuortenelokuvan käsikirjoitus valmistui. Tuottaja Klaus Heydemann sai sen talvella 2012.

Nuorten vinkkelistä – ilman opetusta

Muutoksii kertoo ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Se on kertomus itseluottamuksen tärkeydestä ja rohkeudesta kuunnella omaa itseään. Sen erityinen vahvuus on tarina – nuorten äänellä.

Elokuvan pääosissa nähdään itähelsinkiläisiä tulevaisuuden tähtiä: pääosissa ovat Tiitus Rantala (Antti) ja Sami Hussein (Muhis). Rikun roolissa nähdään Nuutti Konttinen ja Maisaa näyttelee Milana Novokmet.

Laitinen löysi heidät Itä-Helsingin kouluista jo pari vuotta sitten, 12-vuotiaina.

He erottuivat. Keräsimme 15 nuoren porukan, jonka kanssa aloimme harjoitella, mutta emme vielä kertoneet heille roolijaosta. Välillä vietimme muuten aikaa yhdessä. Roolinjako sujui luontevasti.

Sitten alkoi autenttisen ja jännittävän elokuvan teko.

Nuoret olivat täysillä mukana. He toivat elokuvaan sanontoja, tapahtumia, paikkoja ja omaa maailmaansa. Pitivät huolen siitä, että repliikit ovat uskottavia. Kävimme käsikirjoitusta tarkasti läpi. Harjoittelimme myös paljon, ja välillä pidimme tauon, jonka aikana tarkastelimme, mitä olimme saaneet aikaan. Totesimme vain, että meillä on juuri oikea kurssi.

Elokuvaa ohjatessa oli tärkeää olla hyvin avoin ja ilman vahvaa visiota. Ei niin että, ”nyt tehdään näin ja sanotaan noin”, vaan kuten nuorten kanssa muutenkin – ei voinut liikaa suunnitella, täytyi edetä lähinnä heidän mukaansa.

Esimerkiksi kuvaajamme seurasi nuoria, ja siitä syntyi dokumentaarinen vaikutelma. Sitä haimmekin.

Nuoret suoriutuivat loistavasti. Kaikki vetivät paremmin kuin odotin. Välillä he luonnollisesti tuskastuivat odotteluun, ja kyselivät pitääkö olla vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna…

Menimme heidän ehdoillaan, esimerkiksi tarvittaessa lopetimme aikaisemmin. Ilmapiiri oli lempeä ja ymmärtäväinen. Teimme rennolla otteella.

Nyt nuoret ovat 14-vuotiaita – ja kasvaneet.

Sivuosissa ja avustajina on paljon monikulttuurisia nuoria. Myös entisiä räyhääjiä. Respect-elokuvapajalaiset ovat jo aikuisia, mutta osa nähdään elokuvassa.

Tärkeä projekti

Elokuva kuvattiin pääosin Helsingin Herttoniemessä viime keväänä ja kesällä. Sen teossa oli lisäksi mukana paljon paikallisia asukkaita, nuoria ja yrittäjiä.

Vaikka elokuva sijoittuu Herttoniemeen, tarina voisi olla ihan mistä tahansa, Laitinen korostaa.

Varhaisnuorille, 10–14-vuotiaille, tehdään maassamme liian vähän elokuvia. Se on yksi syy, miksi Muutoksii-elokuvalle on ollut suuri tarve.

Sen tekijät kuvailevat sitä 2000-luvun Täältä tullaan elämäksi.

Täältä tullaan elämä (1980) oli meidän sukupolvellemme merkittävä. Muutoksii on optimistisempi, sillä sen skidit eivät elä toivottomassa maailmassa, koska heillä on voima. Sen maailmankuva on ehdottomasti toiveikas.

Muutoksii on ollut kaikille hyvin tärkeä. Olemme laittaneet itsemme täysillä peliin.

En luovuta!

Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä elokuvan - koko tämän hienon matkan. Ja onnellinen, kun olen saanut tutustua ihmisiin. Päällimmäisenä on kiitollisuuden tunne. Välillä ajattelin, että olen ihan metsässä, mutta onneksi löysin pois sieltä. Ja sain elokuvani pisteeseen, että se muuttui projektista elokuvaksi.

Tämä on ollut pitkä projekti. Olen yrittänyt saada rahoitusta monta vuotta, sitä on ollut vaikea saada. Olen kävellyt suljettua ovea päin monta kertaa. Kun viimeksi tuli turpaan, niin päätin, että teen tämän vaikka vartin paloissa nettiin. En luovuta, kun olen nyt päässyt näin pitkälle! Teen tämän vaikka taskurahoilla ja laitan nettiin pala kerrallaan.

”Täytyy tehdä itse”

Sami Laitinen kiinnostui elokuvasta jo nuorena.

Olen sitä porukkaa, joka on istunut Elokuva-arkistossa tappamassa aikaa ja katsomassa kaikki ranskalaiset uuden aallon elokuvat ja muut. Esityksiin pääsi halvalla, ja Orionin tuolit olivat tosi nastat ja pehmeät. Kun niihin kerran istui, niin piti katsoa leffa toisensa perään. Sitä kautta innostuin. Hain Taideteolliseenkin.

Sitten ajattelin kuten Kaurismäen Aki: ”No perkele, täytyy tehdä itse!” Tuntui, että se oli minulle muutenkin luontevampi tie: menin teatteriin, hakeuduin leikkaajaksi ja valomieheksi – kaikkiin mahdollisiin hommiin.

Muutoksii-elokuvaa jo esitetty nuorisotaloissa ympäri maan. Erityisesti nuorten palaute on jännittänyt ohjaajaa.

Olemme saaneet todella hyvää palautetta. Pelkäsin ja jännitin sitä valtavasti. Hikoilin, purin kynsiäni ja pyörin, ne olivat pitkiä minuutteja. Suurin pelkoni oli, että nuoret eivät ota elokuvaa omakseen, mutta se on osoittautunut turhaksi. Elokuva on koskettanut heitä: ”Voi vitsi, tää on paras leffa, jonka oon koskaan nähnyt!”He ovat tulleet juttelemaan ja kyselleet muun muassa käsikirjoituksesta, koska heidän mielestään elokuva kuvaa juuri heidän maailmaansa.

Loppu on jakanut katsojia. Se voi herättää monenlaisia ajatuksia – niin on tarkoituskin.

Tämä on kunnianosoitus Truffautille!

Nuorten maailmaan

Elokuvassa käsitellään nykypäivää. Sen myötä aikuiset pääsevät sisään nuorten arkeen. He voivat nähdä sen erityisesti nykyajan kuvauksena, joka toimii herkullisena maastona katsoa, kokea ja ymmärtää. Se on kurkistus omien lasten maailmaan. Ehkä he osaavat paremmin vastata kysymyksiin, joita loppu herättää..

Nuorille puolestaan vahvistuu ajatus, ettei ole mitään hätää.

Muutoksii nähdään TV5-kanavalla ensi vuoden alkupuolella. Se on kanavan ensimmäinen elokuvasatsaus.

Dokumentti Fuaadista

Sami Laitinen työstää parhaillaan lyhyttä dokumenttia Muutoksii-elokuvassa näyttelevästä ja elokuvapajassa mukana olleesta Fuaad Aminista.

He kehittelevät myös Haamu-elokuvan käsikirjoitusta.

Laitinen on työskennellyt apulaisohjaajana ja -leikkaajana. Apulaisohjaajana muun muassa elokuvissa Apeiron (2013) ja Soundbreaker (2012), joka oli Jussi-ehdokkaana dokumenttien sarjassa.

Lue myös