Inhimillisyyden jäljillä

Rock ’n Roll Never Dies on ohjaaja Juha Koirasen ensimmäinen teattereihin tuleva pitkä elokuva. Samuli Edelmann tekee pääroolin melkein nelikymppisenä Tigerinä, joka asuu vanhempiensa kanssa pienellä paikkakunnalla, aloittaa luovan kirjoittamisen kurssin parantaakseen biisinkirjoitustaitojaan ja muistelee kaiholla nuoruuden bändiaikoja kaveriensa Jack Nevadan ja Pumpun kanssa. Uusi mahdollisuus koittaa, kun vuosia sitten Amerikkaan lähtenyt Jack ottaa yhteyttä ja kutsuu vanhan bändinsä keikalle Helsinkiin. Samaan aikaan paikkakunnalla kuohuu, kun sen tärkeimpänä työnantajana toimiva saha päätetään lopettaa.

Aiemmin televisio- ja lyhytelokuvia tehnyt Koiranen kertoo, että tietyllä, hyvällä tavalla jälkeen on jäänyt tyhjä olo, kun esikoinen vihdoin saapuu jouluksi teattereihin.

– Ihan hyvältä tuntuu, aikalailla samalta kuin ennenkin. Tässä vain puitteet ovat vain aika paljon isommat, esimerkiksi näiden haastattelujen muodossa, huomioarvo on suurempi kuin on ollut aikaisemmissa töissä. Perusfiilinki on aika samanlainen, ehkä vähän tyhjä, mutta toisaalta tyytyväinen.

Satu yhteiskunnan kovuudesta

Elokuvan ohjannut, käsikirjoittanut ja pääosin musiikistakin vastannut Koiranen ei myönnä, että Rock ’n Roll Never Dies olisi omaelämäkerrallinen tuote. Hän kuitenkin paljastaa, että jotain tapahtumia elokuvassa saattaa olla, jotka ovat saaneet ainakin inspiraationsa jostain hänen omista kommelluksistaan. Tekijä kuitenkin jatkaa, että elokuva on lopulta kuitenkin vain satua. Ja vaikka Juha Koiranen onkin tehnyt elokuvan rockista, se ei missään vaiheessa ole ollut elokuvan pääteema, vaan hän haluaa yhden perheen esimerkin kautta tuoda esiin yhteiskunnan kovuuden ja itsekkyyden.

Juha Koiranen– Ei se rock ’n roll ole missään vaiheessa ollut se suurin sysäävä voima ollenkaan, vaan ihan ne muut ympärillä olevat teemat. Tokihan musiikki on kyllä läheltä sydäntä ja harrastuksena, ja joskus jopa työnäkin. Mutta ei se rock ’n roll ole kuitenkaan se suurin vetävä voima tässä elokuvassa, vaan kyllähän tuossa aika iso törmäys on siinä, että millä tapaa Hietasten perhe, eli päähenkilön perhe elää ja miten he suhtautuvat toisiinsa ja ympäröivään maailmaan, minkälaiset heidän arvonsa ovat verrattuna siihen, millaiset ne saattavat olla enenevässä määrin tässä meidän yhteiskunnassa. Huomattavasti kovempaa ja itsekkäämpää se tuolla tuonkin perheen kodin ulkopuolella se elämä valitettavasti on.

Elokuvassa verkostomarkkinointi esittäytyy kovan kilpailuyhteiskunnan ilmentymänä, mutta Koiranen sanoo, ettei hänellä ole sen kummempaa suhdetta siihen. Verkostomarkkinointi vain sattui sopimaan tarinan maailmaan, ja se vain edustaa suurta bisnestä, jonka toimintamallit ovat elokuvassa nähdyn tapaista.

Kiristys ei ollut tarpeen näyttelijöitä etsiessä

Koiranen on erittäin tyytyväinen Edelmannin roolisuoritukseen Tigerinä, mutta mitenkään häntä ajatellen ei roolia kirjoitettu. Oman lisänsä antavat muutkin suomalaisen elokuvan nimiesiintyjät, joita Rock ’n Roll Never Dies -elokuvassa vilahtelee pienissäkin rooleissa. Koiranen on onnellinen, että aikataulut saatiin kaikkien kanssa osumaan yksiin.

Samuli Edelmann– Kun olimme Samulin kanssa nähneet ja jutelleet, niin siinä vaiheessa se tuntui siltä, että tuossa on Tiger. Ei minulla vielä kirjoittamisvaiheessa ollut sellaista selkeää kuvaa, mutta kun tavattiin Samulin kanssa, niin se vain tuntui ilmiselvältä. Onneksi kävi sillä lailla, että kaikki muutkin tulivat vapaaehtoisesti mukaan, eikä tarvinnut ankaraa kiristystä tai muita konsteja käyttää. Kävi hyvä onni, että kaikki näyttelijät jotka haluttiin, niin myös saatiin sitten noihin rooleihin.

Juuri ennen joulua ensi-iltaan tuleva elokuva sopii Koirasen mielestä hyvin teemaltaan joulun aikaan, vaikka ensi-illan päivämäärä onkin sattumaa, eikä osoitus ohjaajan suuresta vaikutusvallasta. Tarinakin on Koirasen mielestä koko perheelle sopiva, eivätkä edes ikärajoitukset sen katsomista estä. Tulevista projekteistaan ei Juha Koiranen hiiskahdakaan, vaan vetoaa Rock ’n Roll Never Dies -hässäkän ja joulunodotuksen vievän ajatukset nyt kokonaisuudessaan. Vasta sen jälkeen hän katsoo, että mitä rupeaa syntymään vai syntyykö yhtään mitään.