Tervetuloa lajiin, pituuteen tai ikään katsomatta!

Maaliskuun alussa teatterikaupunki Tampere joutuu tuttuun tapaan elokuvaväen kynsiin. Keski-iän välietappia lähestyvät Tampereen elokuvajuhlat järjestetään 39. kerran 4.–8.3.2009. Kriisiä ei kuitenkaan ole näkyvissä, siitä pitää festivaalin ilahduttavan monipuolinen ohjelmisto jälleen huolen.

Laajempina teemakokonaisuuksina erottuvat naistekijöiden elokuvat, 1960-luku, animaatiot ja elokuvamaana hiljalleen heräävä Vietnam sekä kokeellisistakin leffoistaan tunnettu Sveitsi. Itsenäisenä tapahtumana järjestetään kahdeksatta kertaa suomalaisia marginaalielokuvia esittelevä Roskaelokuvafestivaali, joka valtaa Ylioppilastalon lauantaina 7. maaliskuuta. Alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten itse tekemiä elokuvia päästään katsomaan kuudetta kertaa festivaalin ohessa pyörivässä Videotivolissa.

Dokumentin juhlaa

Elokuvajuhlien ohjelmiston selkärangan muodostavat kilpailusarjat, joissa fakta, fiktio ja animaatio asetetaan totutusti samalle lähtöviivalle. Kansainväliseen lyhytelokuvien kilpailuun oli tarjolla yli kolmetuhatta elokuvaa, joista 69 tuli valituksi. Enemmistö elokuvista on fiktiota, mutta mukana on esimerkiksi Wallace & Gromit -kaksikostaan tutun Nick Parkin uutuusanimaatio. Suomea edustaa kansainvälisessä kisassa kolme dokumenttielokuvaa.

Kotimaisen kilpailusarjan yli 30-minuuttisten elokuvien sarja on myös dokumenttielokuvien hallitsema. Kilpailijoina on ansioituneita tekijöitä, joiden töitä on nähty jo teattereissa tai muilla festivaaleilla. Aiemmin esillä olleiden John Websterin (Katastrofin aineksia), Jukka Kärkkäisen (Kansakunnan olohuone), Peter von Baghin (Helsinki, ikuisesti) ja Annika Grofin (Liikkumavara) dokumenttien lisäksi fiktioista löytyy tuttuja nimiä, kuten tuotantonsa retrospektiivin Tampereelle tuova Eija-Liisa Ahtila.

Kokeellisia elokuvia on tarjolla pääkilpailuissakin, mutta marginaalisemmasta osastosta kiinnostuneiden kannattaa suunnata suoraan katsomaan LAB10-sarjaa. Yhdeksäntoista työn kilpailua hallitsevat ranskalaiset tekijät neljällä lyhytelokuvallaan, mutta mukaan mahtuu neljätoista muutakin maata. Suomalainen Tero Jartti osallistuu sekä LAB10:een että kotimaiseen kilpailuun, ensimmäiseen animaatiolla Hit the Road – A Regular Love Story.

Taidetta 2000- ja 1960-luvuilta

Eija-Liisa Ahtila on hyvä esimerkki elokuva- ja mediataiteilijasta, jonka teoksia on yleensä mentävä katsomaan paikan päälle sen sijaan, että odottelisi valtakunnallisen televisiokanavan ottavan ne ohjelmistoonsa. Tampereella on mahdollista nähdä Ahtilan töitä elokuvaversioina kahdessa näytöksessä, varhaisimman elokuvan ollessa vuodelta 1993. Omaelämäkerrallinen Rukoushetki (2005/2009) on saanut uuden käsittelyn, Missä on missä? on sen sijaan kokonaan uusi työ, jonka maailmanensi-ilta oli arvostetulla Sundancen festivaalilla tammikuussa.

1960-luvun henki valtaa elokuvajuhlat monelta eri suunnalta. Kiinnostavan tuulahduksen tuo Agnès Varda, joka on ranskalaisen uuden aallon yksi harvoista naisohjaajista. Vardalta nähdään uusi elokuva, omakerrallinen dokumentti Les plages d'Agnès. Musiikkielokuvien kokonaisuudessa esitetään tuore dokumentti, jossa syvennytään Johnny Cashin legendaariseen konserttiin Folsomin vankilassa vuonna 1968. Art Faktor -teeman alle mahtuu puolestaan Ahtilan elokuvien lisäksi kolme esitystä New Yorkin modernin taiteen museon MoMan aarteista. Kaksi on omistettu kokonaan pop-taiteilija Andy Warholin (1928–87) elokuvallisille kokeiluille. Mukana on muiden muassa Sleep (1963), jossa nimensä mukaisesti kuvataan pelkkää nukkumista neljänkymmenen minuutin ajan.

Musiikkia kamarin täydeltä

Tullikamarilla nähtäviä MoMa-elokuvia säestää Jimi Tenor. Viisipäiväiseen festivaalin mahtuu muutoinkin runsaasti elokuvia musiikista ja sitä musiikkia itseään. Festaroijan kannattaa olla tarkkana heti avajaispäivänä keskiviikkona, jolloin Art of Fusion -näytöksessä koetaan aito 16 mm projektoriperformanssi. Näytöksessä kuullaan myös porilaisen Magyar Possen säestys Petri Hagnerin elokuvaan. Musiikkidokumenttien ohella yksi näytös on omistettu uusille kotimaisille musiikkivideoille.

Animaatio läpäisee lajityyppinä festivaalin kilpailuista erikoisnäytöksiin ja luvassa on erityistä herkkua piirretyn liikkuvan kuvan ystäville. Music Televisionille tehdyistä lyhytelokuvista tutun animaattori-pilapiirtäjä Bill Plymptonin uusin leffa Idiootit ja enkelit saa nimittäin Suomen ensi-iltansa. Lisäksi elokuvajuhlilla esitellään brasilialaista riippumatonta animaatiota kahden kokonaisuuden verran ja perehdytään tšekkiläisen Pavel Koutskýn tuotantoon viimeisten 25 vuoden ajalta.

Lisätietoa ohjelmistosta, ohjelmakartta sekä lippuvaraukset osoitteesta www.tamperefilmfestival.fi