Tapahtuma yönmusta verenpunainen

Otetaanpa taas verryttelyksi verisiä elokuvia seitsemän putkeen läpi yön 23.–24. lokakuuta. Tarjolla on epäilyttäviä uutuuksia, mutta myös lesbovampyyrejä 1970-luvulta.

Selviääkö koskaan, kirkkaana kuin auringonpaiste, miksi juuri kauhu- ja roskaelokuvat omalla kuohuttavalla tavallaan edustavat fantasioiden täyttymystä kaikille löysemmän puoleisen kädenpuristuksen omaaville kaupunkisivareille keskikaljan ystäville tai muuten vaan sisäänpäin kääntyneille miehenkaltaisille. Se on joka tapauksessa totta, niin totta. En usko maailmassa tehdyn värisyttäviä kauhuelokuvia, joten nojaan mieluummin todelliseen roskaan sekä reippaaseen eksploitaatioon – kursailemattomaan väkivaltaan ja seksiin.

Filmihullut tietävät, että parhaat elokuvat ovat sellaisia, joita katsotaan porukassa. Vapaata naurua, pullojen korkkauksista lähteviä sihahduksia sekä satunnaista päälle pölinää. Roskaelokuvafestivaalit pyörivät parhaimmillaan videonauhurin varassa pienimuotoisina kämppäjameina, loistavina tähtinään Sirpa Laineen ja Linda Blairin kaltaisia nimiä, sivukuoronaan kourallinen anonyymejä kalterinukkeja. Herkistyessämme hetkeksi kunnioittamaan Russ Meyerin muistoa, todettakoon vielä kerran, että Beneath the Valley of the Ultra-Vixens on kauneimpia elokuvia koko maailmassa.

Ja palataksemme asiaan, ei sovi paremman puutteessa unohtaa Helsingin Night Visions -tapahtumaa. Vaikka vuodet ovatkin vierineet, niin tuntuu kuin vasta viime yönä viiden aikaan olisin ollut katsomassa elokuvaa, joka muutti käsitykseni siitä, mitä elokuvalla voi tehdä: Tobe Hooperin The Texas Chainsaw Massacre 2, jossa sheriffi Dennis Hopper, saha kummassakin kädessään, ottaa yhteen pahamaineisen kannibaaliperheen kanssa. Ken on pätkässä Starsky & Hutch nähnyt kokaiinipöllyisen Ben Stillerin reagoivan kaverinsa kitaraesitykseen, saa aavistuksen siitä, mistä on kysymys.

Pitäisi kuitenkin selvittää perusteellisesti, miksi Night Visions -muistoissani esiintyy huolestuttavan suuri määrä väkivaltaa suhteessa pornoon. Mielestäni näistä kahdesta elementistä tulisi ammentaa sopivassa suhteessa. Toisaalta vika saattaa olla itsessäni, ehkä nukuin liikaa ja näin painajaisia. Semmoista kutinaa kuitenkin, että tämän syksyn helmiin saattaa kuulua José Ramón Larrazin Vampyres vuodelta 1974, josta ohjelmavihko maalailee eroottisen syvätarkkaa lesbovampyyrikuvausta.

Silmiin pistävää on elokuvatarjonnan – 11 säätöä, joista 7 mahdollista katsoa putkeen – tuoreus. Vampyresin lisäksi ainoastaan Lee Frostin Black Gestapo sekä Bruce Lee -pommi Kuoleman nyrkki ovat valmistuneet ennen 2000 -lukua. Mukana on jopa niinkin mainstreamia sohottelua kuin Jonathan Demmen Mantsurian kandidaatti (on tietysti mahdollista, että Caged Heatin ohjaaja, soluttauduttuaan nyt perusteellisesti Hollywood-koneiston kiiltävimpiin rattaisiin, on tehnyt salakavalan kunnostautumisen vanhaan Corman -iskuun).

Toisaalta pääosin uudet elokuvat vaikuttavat erittäin lupaavilta. Esimerkiksi 15 vuotta valmistumistaan odotellut Jim Van Bebberin The Mansion Family on maailman sivuilla ehditty jo leimata erittäin sairasmieliseksi eksploitaatioelokuvaksi. Tähän tuskin tarvitaan enempää tiekarttaa. Manson vasemmassa kädessä, goreviihde oikeassa.

Nyt järjestettävä Night Visions on vuoden kolmas. Keväällä homma hoideltiin alkuperäisellä näyttämöllään Kino Engelissä ja kesällä tehtiin hieman arvelluttava syrjähyppy Bio Rexiin – tällaisten elokuvien rinnalla kookas Rex huokuu suorastaan ökyporvarillista loistoa. Engel saattaa olla originaalipaikka ja vannoutuneimpien Visions -fanien nostalgialaatikko, mutta tosiasiassa nyt hyödynnettävä Kluuvikadun Maxim pehmeine istuimineen tuntuu täyttävän kaikkein hienoimmin eräänlaisen vajoavan luolatunnelman tehtävää. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti myös vuodenaika, pimeä kuin helvetti. Tästä lähdetään.

Kahvia ja Suomi-viinaa saa kaupasta. Suosittelen molempia evääksi. Lisätietoja saa osoitteesta www.hohto.to/nightvisions. Suosittelen kulkematta pääsivun kautta.