Verikyyneleet kotikatsomo

Kun patsas vuodattaa verikyyneliä, onko kyseessä ihme? Elokuvassa Verikyyneleet syyn arvellaan olevan osoitus edesmenneen kotirouvan Helen O’Reganin pyhyydestä. Katolinen kirkko Roomassa asti kiinnostuu chicagolaisen tapauksen luonteesta ja asiaa selvittämään palkataan machonpuoleinen pappi, Franck Moore (Ed Harris), joka on jo kerran aiemmin vetänyt kauhtanan ihmeen jalkojen alta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei luonnollista selitystä löydy ja Franckissa herää lisäksi rakkaus Helenin tyttäreen Roxanneen (Anne Heche). Samalla hän joutuu kamppailemaan Rooman edustajien kanssa siitä, montako ihmettä pyhimykseltä vaaditaan ja kelpaako Helen heidän joukkoonsa.

Agniezka Hollandin ohjaama elokuva lähtee käsittelemään kiinnostavia teemoja, kuten uskon menetystä ja käsitystä ihmeiden luonteesta tai edellytyksistä. Mutta kokonaisuus ei vain toimi. Verikyyneleet ei missään vaiheessa ota tulta alleen ja vajaan kahden tunnin pituus tuntuu täysin ylilyödyltä. Outoa on myös luokitus trilleriksi, sillä jännite on koko elokuvan ajan lähes olematon.

Harris ja Heche hoitavat roolinsa mallikkaasti. Romanssin tasolla heidän kontaktinsa pelaa kiinnostavalla tavalla, mutta silti henkilöt jättävät kylmäksi. Franck Mooren halu uskoa uudelleen ei motivoidu kerronnan tasolla kovin selkeästi tai koskettavasti, vaan hänen tarpeensa tehdä Helenistä pyhimys alkaa saada kumman fetisistisiä ja maanisiakin piirteitä. Moore alkaa muistuttaa Ed Harrisin aiempia ns. järkähtämättömiä kapteeni-komentajan rooleja (Truman Show, Apollo 13), joilla on tapana upota laivansa mukana.

Ideologisella tasolla elokuvasta paistaa läpi naishahmojen häikäilemätön ryöstöhyödyntäminen ja ylistämällä alistaminen yhden miehen päämäärien saavuttamisen vuoksi. Tarkoitus pyhittää keinot ja ihmiset pyhimyksen.

Elokuva yrittää tavoitella Schindlerin listan tai ehkä jopa The Priest -elokuvan kaltaisia yleviä tunnelmia. Se onnistuu kuitenkin vain olemaan turhan moralisoiva esimerkiksi huumenuoria käsittelevissä jaksoissa. Kokonaisuudessaan Verikyyneleet on myös valitettavan pateettinen. Vaivaa on nähty, mutta mestariteos on jäänyt syntymättä. Toisen maailmansodan ikuinen trauma ja lähestyneen millenniumin aiheuttama uskon kriisi eivät riitä elokuvaa pelastamaan, vaan ihmettä siihenkin tarvittaisiin.