Rommipäiväkirja kotikatsomo

Amerikkalainen kulttikirjailija Hunter S. Thompson (1937–2005) tunnetaan värikkään ja sarkastisen gonzojournalismin uranuurtajana. Kyseessä on osallistuvan journalismin uhkarohkea muoto, joka hylkää objektiivisen tiedonvälityksen ihanteet ja korostaa niiden sijaan toimittajan subjektiivista kokemusta. Thompsonin tapauksessa tätä kokemusta muovasi usein joko alkoholilla tai huumeilla hankittu päihtymystila.

Kirjailijan ystäväpiiriin kuulunut Johnny Depp näytteli Thompsonin alter egoa jo Terry Gilliamin ohjaamassa elokuvassa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998). Trippejä ja hallusinaatioita vilisevä huumeodysseia perustui Thompsonin kenties tunnetuimpaan teokseen. Huomattavasti hillitymmän, enimmäkseen reaalitodellisuudessa pitäytyvän Rommipäiväkirjan (2011) taustalla on Thompsonin parikymppisenä kirjoittama omaelämäkerrallinen romaani, joka julkaistiin vasta 1990-luvun lopulla. Elokuvan tuottajiin kuuluva Depp näyttelee jälleen pääosaa.

Tapahtumat sijoittuvat 1950- ja 60-lukujen vaihteen Puerto Ricoon. Hyvässä alkoholisoitumisen alussa oleva toimittaja Paul Kemp (Depp) saapuu New Yorkista San Juaniin, missä häntä odottaa horoskooppien keksijän pesti englanninkielisessä sanomalehdessä. Työn ilo ja journalistinen kunnianhimo ovat jättäneet aviisin romminhuuruisen toimituksen jo aikaa sitten. Häikäilemätön grynderi Sanderson (Aaron Eckhart) uskoo kuitenkin pystyvänsä hyötymään Kempin kirjoittajanlahjoista, ja vastentahtoisesti tämä ajautuu ökyrikkaan liikemiehen vaikutuspiiriin.

Kaksituntinen Rommipäiväkirja kärsii ryhdittömyydestä ja energian puutteesta. Tavanomaisuudesta lipsahdetaan toisinaan tylsyyden puolelle. Huumori on väsynyttä eikä draaman aineksiakaan oikein ole, vaikka Kemp ihastuu Sandersonin tyttöystävään Chenaultiin (Amber Heard). Muutamissa yksittäisissä kohtauksissa kerronta sähköistyy hetkeksi. Sellaisia ovat esimerkiksi hidastettuna näytetty kukkotappelu ja Chenaultin keimaileva tanssi paikallisten kansoittamassa baarissa.

Viisikymppinen Depp on liian vanha ollakseen täysin uskottava uraansa aloittelevan toimittaja-kirjailijan roolissa. Paul Kempin äkillinen idealismin puuska elokuvan loppumetreillä tulee sekin kuin puun takaa. Passiivisesta ajelehtijasta kuoriutuu intomielinen agitaattori yhdessä yössä. Poljetut puertoricolaiset ohjaaja-käsikirjoittaja Bruce Robinson jättää statisteiksi.

Viime viikkoina mediassa on kuhistu Johnny Deppin ja Amber Heardin romanssista. Elokuvassa näyttelijöiden välinen kemia ei toimi. Heardin Chenault on kyllä katseenvangitseva sekoitus hemaisevaa pin-up-tyttöä ja Tommy Hilfigerin mainoksista tuttua sporttista kauneutta, mutta Deppin Kemp vaikuttaa pikemminkin pelästyneeltä kuin hullaantuneelta tällaisen ilmestyksen edessä.