Millä tavalla luodaan komedialle perusasetelmat aitoamerikkalaiseen tapaan? Otetaan kaksi television luomaa amerikkalaistähteä ja tehdään heistä sikarikas, riitainen ja eroamaan valmis pariskunta. Jäädytetään heidän suunnaton omaisuutensa verovilpin takia ja heitetään heidät piileksimään täysin vastakohtaiseen ympäristöön. Sellaiseen, jossa he joutuisivat selviytymään ilman sähköä ja kännyköitä.
Mutta mistä Yhdysvalloista löytää sellaisen takapajulan, jossa ei ole edes puhelimia? No, mutta amish-uskonlahkon yhteisöstä tietenkin. Hehän elävät kuin 1800-luvulla, ilman autoja ja muita nykymaailman apuvälineitä, turvanaan vain usko ja puhdas elämäntapa. Siitäpä se riemu irtoaa, kun nämä ylelliseen elämään tottuneet ihmiset joutuvat kohtaamaan karun uskonnollisen maalaisyhteisön arkipäiväisen aherruksen. Vai irtoaako?
Vastakohtien konflikti
Tim Allen ja Kirstie Alley esittävät pariskuntaa, jonka selviytymistarinaa seurataan komediassa Rikas, rakas, köyhä. Kumpaisenkin näyttelijän tie menestykseen on alkanut amerikkalaisen televisioviihteen kautta. Tim Allen muistetaan Koti kuntoon -sarjan Tim "The Toolman" Taylorina ja Kirstie Alley hörhöilee tätä nykyä Veronican salaisuuksissa Ylen kakkosella. Näiden tähtien kokoperheen "kiltti" imago sopiikin tällaiseen terättömään ja ketään loukkaamattomaksi luotuun pehmoiluun.
Rikas, rakas, köyhä -elokuvan asetelmat olisivat antaneet mahdollisuuden rankkaankin yhteiskuntakriittiseen ja vastakohtaisten elämäntapojen tarkasteluun huumorin keinoin. Mutta jälleen kerran oli sorruttu mitään sanomattomaan hymistelyyn.
Minkäänlaista asennetta ei käsikirjoittajilta ole löytynyt kuvaamaan amerikkalaisen elämäntavan omistuskeskeisyyden ja amish-yhteisön pelkistettyjen elämäntapojen eroja. Huumoria yritetään luoda vain tyyliin "osaako bisnesmies kyntää hevosella". Ja kun vielä annetaan selvästi amerikkalaiseen pioneeri perinteeseen vedoten ymmärtää, että kyllä hän siitä selviytyy, koska on pohjimmiltaan kunnon työmies, niin kyllä siinä on ihmettelemistä.
Kun tämä helpon elämän veltostuttama pariskunta sitten kokoaa itsensä, ihmissuhteensa ja arvomaailmansa kasaan, pelkän hetkellisen karun maalaiselämän kasvattamina, ei yksikään katsoja voi epäillä heidän aitouttaan hyvinä ihmisinä. Anna minun kaikki kestää.
Tässä elokuvassa meille kaikille tuttu amerikkalaisen elämäntavan pyhäkolminaisuus, omaisuus, asema ja toimiva ihmissuhde, asetetaan uhan alaiseksi. Ja päähenkilöt vaikka hetken aikaa kuuraavat lattioita ja kyntävät peltoja tuon unelman pelastamiseksi. Tietysti he siinä samassa kasvattavat tietoisuuttaan elämän ns. tärkeistä arvoista, kuten ystävyys, anteeksianto ja hyväksyminen. Ja kaiken uurastuksen kruunaa tietysti sen kadotetun rakkauden palaaminen heidän menestyksen tavoittelun kovettamiin sydämiinsä. Eipä katsojalta tämän ylipitkän elokuvan loputtua paljon muuta puutu kuin pussi, johon oksentaa.
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.