Sontaa

Aivan käsittämätön pökäle tämäkin. The Blair Witch Projectin jälkimaininkien ympäriltä löytyy nippu amatöörien kyhäämiä ummetusta aiheuttavia parodioita, jotka naurattavat tasan yhtä paljon kuin vanhainkodin leipäkoneen hurina. Mitä milloinkin noitaa ja hutsua etsivät opiskelijat harhailevat synkän metsän lisäksi betonislummeissa ja puistoissa erilaisin kokoonpanoin. Kovin näppärää. Parodiaa kun tehdään ja väliin lykätään jotain ihme sketsikimaraa, joka on ja pysyy enemmän yli hilseen kuin ruotsalainen "tv-viihde". Mikäli se nyt on mahdollista.

Unohtuipa vain näiltä huuliveikoilta se, että jo alkuperäinenkin leffa sisälsi itseparodian ainekset, varsinkaan jos niin sanottu kauhu ei oikein purrut. Vaikka yö olisi musta ja synkkä kuin sudanilaisen kolilempparin takapuoli, niin urbaanit urvelot eivät muuta saaneet aikaan kuin pitkästymisestä johtuvaa tuskaista vääntelyä, epätoivoista hymähtelyä ja ristiselän pinkeää puutumista. Epäonnistuneesta elokuvasta on turhaa vääntää vielä epäonnistuneempaa vitsiä. Campia kun on hankala kierrättää. sillä jo itse Blair Witch Project sisälsi "parodian" ainekset. Mutta no, näkökulmakysymys kai tämäkin. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että apaattinen valkoiseen seinään tuijottelukin on elämyksellisempi kokemus kuin tämä mikä oikeasti sitten liekään elokuvan katsominen.

Ei ainakaan elämän "selviin" hetkiin. Ilmiselvään unohdukseen.

*
Arvostelukäytännöt