Me kostajat kotikatsomo

Me kostajat oli 60-luvun suosituimpia brittisarjoja. Siinä kaksi brittiagenttia Mrs. Peel ja Mr. Steed selvittivät tapauksia, jotka olivat uhkia Iso-Britannian kansalliselle turvallisuudelle. Sen kulttisuosio on yhä varsin suuri, joten ei olekaan mitenkään outoa, että siitä on nykyisenä kierrätyksen aikana tehty uusioelokuva. Elokuvan perusasetelmat ovat otettu suoraan televisiosarjasta, myös Mrs. Peelin ja Mr. Steedin keskinäinen vetovoima. Valitettavasti tähän yhtäläisyydet jäävätkin. Perinteisiä brittiläisiä arvoja kyseenalaistanut sarja on muutettu oudoksi elokuvaksi.

© 1998 WB

Me kostajat on elokuva, josta haluaa pitää. Se vain on täysin mahdotonta. Elokuvaan on pestattu tähtinäyttelijöitä, kuten Ralph Fiennes, Uma Thurman ja Sean Connery, mutta tässä elokuvassa kaikki vaikuttavat täysin tuuliajolla olevilta. Jotenkin hyvästä tv-sarjasta on onnistuttu tekemään elokuva, joka vain suututtaa täysin päämäärättömällä etenemisellään.

Sekavaa haahuilua

On vaikea oikein paikallistaa, missä vaiheessa elokuva on pilattu. Me kostajat on niin huono, että syyllisiä löytyy aivan joka pallilta. Elokuvan ohjaaja Jeremiah Chechik on täysin kyvytön pitämään aineksiaan koossa. Toisaalta, ei hän kyllä muualtakaan apua saa. Käsikirjoitus vaikuttaa idioottimaiselta, siinä tapahtumat vain seuraavat toisiaan ilman minkäänlaista syy-seuraus-suhdetta ja dialogissa lentelevät puujalkavitsit niin tiuhaan, että siitä puumäärästä voisi perustaa sahan. Kalliilla palkatut näyttelijät käyvät koko ajan ylikierroksilla ja useimmilla tämä onkin toivottavasti uran pohjanoteeraus. Viimeistään leikkaaja on saksimisellaan saanut elokuvan kaiken käsityskyvyn ulkopuolelle.

Elokuvaa katsoessa täytyy pitää mielessä, että sen tekeminen maksoi 60 miljoonaa dollaria. Tämä tekee elokuvan virheet vielä jollakin tavalla anteeksiantamattomimmiksi. Ei siksi, että paljolla rahalla aina saisi aikaan hyvää elokuvaa, vaan siksi, että tämä elokuva vaikuttaa niin turhalta, että samalla vaivalla olisi voitu lapioida seteleitä silppuriin.

Resurssien tuhlausta

Juonenpoikanen elokuvassa on sellainen, että Englannin sääkilpi on hävinnyt ja erilaiset hyvin paikalliset sääolot ovat maan kiusana. Agentit Peel ja Steed lähetetään selvittämään asiaa, vaikka Mrs. Peel on itse pääepäilty. Pian agentit löytävät kuitenkin oikean pahan pojan - Sean Conneryn ylinäyttelemän Sir August de Wynterin. Loppuaika kuluukin sitten maailmaa pelastettaessa.

Kerrankin kun Sean Connery pääsee esittämään pahaa roolihahmoa, täytyy elokuvan olla tällainen. Sean Connery on Me kostajissa Sir August de Wynter, roisto, joka hallitsee säätä. Roiston rooli ei istu Connerylle oikein hyvin, jopa taisteluissa haluaa hänen voittavan, mutta tämä kertoo enemmän ennakko-odotuksista kuin käsikirjoituksen huonoudesta. Me kostajissa pahiksen rooli on huono, hänen motiivinsa eivät selkeydy koko elokuvan aikana.

Elokuvan kaksi päätähteä Uma Thurman ja Ralph Fiennes ovat osaavissa käsissä hyvinkin päteviä näyttelijöitä. Esimerkiksi viime Batman-elokuvassa Poison Ivya esittänyt Thurman oli siinäkin kammotuksessa ainoa siedettävä henkilö. Ralph Fiennes taas on todistanut kykynsä useita kertoja. Oli sitten esitettävänä saksalainen upseeri, unkarilainen kreivi tai Uuden Englannin älykkö, kaikki onnistuu. Valitettavasti se poikkeuskin löytyy, eli englantilainen herrasmies ja vitsikäs agenttihahmo eivät sovi ehkä hieman jäyhälle Fiennesille sitten ollenkaan.