Katseet ikkunassa kotikatsomo

Turkkilaisen Ferzan Ozpetekin esikoisohjaus Haman – turkkilainen kylpylä (1997) keräsi kiitosta niin katsojilta kuin kriitikoiltakin, ja yhtä herkästi on tehty uutuus Katseet ikkunassa. Useita Italian oscareita, David di Donatello -palkintoja, voittanut elokuva luotaa rakkautta kahdella eri aikatasolla, kun nykyhetken rakkaustarina kietoutuu toisen maailmansodan aikaiseen suhteeseen. Elokuvan alkupuolta vaivannut tyhjäkäynti unohtuu varsin pian, kun näiden rakkaustarinoiden välille syntyy tunnelmallinen jännite, joka pitää otteessaan vielä elokuvan jälkeenkin.

Kahta työtä tekevä, ylirasittunut Giovanna (Giovanna Mezzogiorno) on kyllästynyt mieheensä Filippoon (Filippo Nigro) ja tylsään elämäänsä. Lohtua tuo ihastus, vastapäisessä huoneistossa asuva Lorenzo (Raoul Bova), jota Giovanna pimeän turvin ikkunastaan salaa katselee. Eräänä päivänä Filippo ja Giovanna löytävät kadulta muistinsa menettäneen vanhuksen (Massimo Girotti), jonka Filippo raahaa pariskunnan kotiin Giovannan vastustuksesta huolimatta. Poliisikaan ei tiedä miehestä mitään, eikä tästä itsestään ole paljon apua. Vanhus hokee nimeä Simone, mutta ei välttämättä edes tiedä missä on. Tiivistunnelmallinen jännite syntyy nimensä unohtaneen vanhuksen, Giovannan ja Lorenzon välille. Henkilöiden elämät ja rakkaustarinat kietoutuvat intensiivisesti toisiinsa ja katseet tuntuvat seuraavan joka paikkaan.

Osittain pimeässä kuvattu elokuva on hetkittäin painostavaa katsottavaa, kun kuvausestetiikka muistuttaa monin paikoin jännityselokuvaa. Jo pelkkä ikkunatematiikka tuo muistuman Hitchcockin Takaikkunasta, ja elokuvan italiankielinen nimikin on kekseliäästi sanaleikki, jonka voi tulkita merkitsemään joko vastapäistä ikkunaa tai etuikkunaa. Katseet ikkunassa on kuitenkin ennen kaikkea kaunis ja syvällinen rakkauselokuva, jossa luodataan valintojen vaikeutta ja katumuksen ja intohimon tunteita kirpaisevasti, ilman alleviivausta tai pinnallisuutta. Myös homoseksuaalisuus kuvataan normaalin elämän muotona, eikä vain pilkattavana paheena. Alkupuolen hidas tunnelmointi katkeaa elokuvan puolivälin paikkeilla, kun vanhuksen tarina alkaa avautua. Samalla tunnelma muuttuu valoisammaksi kipeistä valinnoista huolimatta.

Katseet ikkunassa jäi Massimo Girottin (1918–2003) viimeiseksi elokuvaksi. Aikanaan mainetta muun muassa elokuvassa Ossessione (1943) niittänyt näyttelijä ehti uransa aikana näytellä yli sadassa elokuvassa. Huikeasta roolisuorituksestaan muistinsa menettäneenä vanhuksena hän voitti ansaitusti parhaan miesnäyttelijän Donatellon. Samoin upeasti katseiden voimaan luottava Giovanna Mezzogiorno voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon ja onkin elokuvan kantava voima tuskaisine silmineen.