Kohtalon yö on teatteriveteraani Trevor Nunnin filmatisointi Shakespearen komediasta "Loppiaisaatto". Kohtalon yö on hauska ja romanttinen ilkamointi sukupuolirooleista ja rakastumisen lemmensotkuista. Trevor Nunn on kaksi vuosikymmentä Royal Shakespeare Companyssa vaikuttaneena pitkän linjan näyttämötaiteilijana onnistunut muokkaamaan Shakespearen komediasta kelpo näytelmäelokuvan, jossa alkuperäisen teoksen 1500-lukulainen maailma on sijoitettu 1800-luvun Cornwallin maisemiin.

Twelfth Night - (c) 1996 Fine Line Features © 1996 Fine Line Features

Suuressa myrskyssä purjevene haaksirikkoutuu ja eloonjääneet ajautuvat maihin. Nuori nainen nimeltä Viola (Imogen Stubbs) on yksi heistä. Surukseen Viola kuulee kaksoisveljensä Sebastianin (Steven MacKintosh) hukkuneen haaksirikossa. Onneton Viola havaitsee olevansa Illyrian kuningaskunnassa, vihollismaassa, jossa hänen kaltaisensa nuori nainen on vaarassa.

Selviytyäkseen Viola leikkaa hiuksensa ja naamioituu mieheksi. Niin Violasta tulee Cesario, joka nopeasti etenee kreivi Orsinon (Toby Stephens) hovissa. Kreivi on palavasti rakastunut Lady Oliviaan (Helena Bonham Carter), joka ei kuitenkaan anna minkäänlaista vastakaikua, koska suree yhä veljensä kuolemaa. Orsino lähettää Violan/Cesarion Lady Olivian luo tätä ympäripuhumaan. Lady Olivia kuitenkin rakastuu Cesarioon, joka ei voi paljastaa olevansa nainen nimeltä Viola, joka taas on rakastunut herraansa kreivi Orsinoon. Kaiken kukkuraksi Violan veli Sebastian ei olekaan kuollut, vaan saapuu hämmentämään jo varsin sekaista lemmenkeittoa.

Ammattilaiset asialla

Trevor Nunn on luonnollisesti tuntenut kirjallisen materiaalinsa läpikotaisin ja osannut valita rooleihin oikeat näyttelijät, jotka ammattilaisina ovat sisäistäneet Shakespearen kielen niin, että sen rytmi ja sisältö tukevat sujuvasti toisiaan, ja on ymmärrettävää niillekin, jotka eivät äidinkielenään puhu englantia. Käsikirjoittajana Nunn on mainiosti onnistunut yksinkertaistamaan dialogeja ilman, että Shakespearen alkuperäistekstiä olisi mitenkään mukiloitu. Osaavien ammattilaisten käsissä kokonaisuus pysyy kaiken kaikkiaan hyvin hanskassa, ja runsas kaksituntinen kuluu mukavasti muutamia tyhjäkäyntisiä suvantokohtia lukuunottamatta.

Vanhojen komedioiden - huolimatta kuinka klassikkoja ne ovatkaan - kohdalla ydinongelmana on yleensä se, miten huumori pystytään suodattamaan mieleiseksi nykyaikaiselle yleisölle. Tietenkään filmatisoinnit vanhoista näytelmistä eivät ole mitään suuren yleisön suosikkeja, mutta populaarielokuvan ehdoilla nekin on tehtävä. Nunn on kuitenkin onnistunut tämän suhteen hyvin, ja häntä on auttanut itse Shakespearen tekstin moderni ajattomuus. Roolileikin kautta sohaistaan herkullisesti ihmisen sukupuoleen liittyvien ennakkoluulojen ja streotypioiden ampiaispesään. Shakespearelainen huumori on parhaimmillaan erittäin avarakatseista, terävää ja pisteliästä, minkä ansiosta kirjailijan komediat puhuttelevat ihmisiä satojen vuosienkin kuluttua.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä