I´ll Sleep When I´m Dead kotikatsomo

Kosto ja miehen henkinen taistelu itsensä ja menneisyytensä kanssa on ollut keskeisenä teemana useassa 2000-luvun alun toimintaelokuvassa. Rakkaiden puolesta kostetaan muun muassa elokuvissa A Man Apart (2003) ja The Punisher (2004), sekä juuri ensi-iltansa saaneessa, Tony Scottin ohjaamassa Koston liekissä (2004). Kostajana toimii yleensä periaatteiltaan ylevä mies, jolla kuitenkin on omat demoninsa kestettävänään. I’ll Sleep When I’m Dead on ohjaaja Mike Hodgesin uusin tuotos ja maalailee samanlaisia sielunnäkymiä kuin miehen tunnetuin teos Get Carter (1971). Lähinnä televisioon käsikirjoittanut Trevor Preston on eleettömän ja hienostuneen tarinan takana.

Will Graham (Clive Owen) on ollut Lontoon alamaailman kuvioista pois kolme vuotta, kunnes palaa tapaamaan veljeään Davey’a (Jonathan Rhys-Meyers) ja kuulee tämän kuolleen. Will alkaa selvittää pikkuveljensä kuolemaa surevan miehen vimmalla ja tapaa matkallaan useita ihmisiä menneisyydestään, sekä herättää uinuvat rikollisliigat. Willin täytyy ratkaista, haluaako hän jatkaa uutta elämäänsä poissa Lontoon julmilta kaduilta vai kostaa veljensä puolesta ja olla vaarassa pudota taas rikolliseen elämäntapaan. Yhteenotoilta ja ruumiilta ei voi välttyä, kun tosimiehet alkavat setviä välejään.

I’ll Sleep When I’m Dead -elokuvassa vastakkain asettuvat maaseudun parantava hyvyys ja kaupungin turmeluttava pahuus. Tosin yllättäen maaseudulla itseään ja historiaansa pakenevan miehen on helpompi olla anonyymi kuin suurkaupungissa. Menneisyys saa kuitenkin jokaisen kiinni joskus ja tämän vuoksi myös elokuvan päähenkilö joutuu palaamaan. Tarina nojaa hienosti tunnelmiin ja rauhallisiin kuviin, ja saattaa välistä tuntua hieman pitkitetyltä. Hienosti rakennetut kohtaukset ovat kuitenkin tiiviitä, eivätkä sisällä liikaa häiritseviä elementtejä, kuten turhaa väkivaltaa tai näyttävyyden vuoksi mukaan ympättyä toimintaa. Elokuvassa onkin enemmän trillerin ja draaman aineksia, kuin tavallisen kostoräiskinnän vaatimaa verenvuodatusta.

Uhrin asema ja sielun liikkeet sekä homofobisuus ovat keskeisessä osassa kostoteeman lisäksi. Elokuvassa puidaan pitkään ja hartaasti sitä, miltä raiskauksen kohteesta tuntuu ja miksi hän saattaisi ajautua niinkin radikaaliin tekoon kuin itsemurhaan. Kun ihminen mitätöidään täysin, kun hänet häpäistään ja alennetaan, itseinho saattaa olla vihan ohella vallitseva tunne. Molemmat niistä ovat tuhoavia tunteita, kuten elokuva osuvasti ilmentää. Raiskauksessa, kuten myös rikollisbisneksessä on kyse vallasta ja sen näyttämisestä. Mike Hodges ja Trevor Preston ovat onnistuneet yhteistyössään kuvatessaan näitä vaikeita aiheita. Näyttelytyö on brittilaatua aina järkähtämättömästä pääosanesittäjästä Clive Owenista tv-poliisi Ken Stottiin ja ranskalaiselokuvien tähteen Charlotte Ramplingiin. Erityisesti Malcolm McDowell on sykähdyttävä ylemmyydentuntoisen niljakkeen roolissa. I’ll Sleep When I’m Dead jättää monessa mielessä avoimen lopun, jonka kysymyksiin katsoja joutuu itse vastaamaan.