Näin syysiltojen aletessa jo hiljalleen pimentyä, on mitä parahultaisin aika kääntää katse tuohon autuuden antamisen aikaan eli jouluun. Sieltähän se tulla jolkottaa kaikkine kivoine välkkyvine valoineen ja ahdistavine sukulaistapaamisineen. Arki-illan aherrusten lomassa on ihan kivaa välillä lötkähtää sohvalle ja vaikka valmistautua hitusen verran joulun tunnelmaan katselemalla joulun aikaan sijoittuvaa komediallista elokuvaa ja käpertyä samalla tyttöystävän kainaloon. Totuus tähän herttaiseen ajatushattaraan verrattuna oli vain hieman toisenlainen, sillä allekirjoittanut inhoaa joulua ja tyhjänpäiväisiä komedioita, ja allekirjoittaneen tyttöystävä ei tullut sohvalle kainaloon vaan jäi makuuhuoneeseen katsomaan matkatelevisiosta uutisia. Ja popcornitkin olivat loppu, mainitsematta nyt vielä sitäkin, että syysflunssa valutti räkää litratolkulla ja serlan talouspaperi sai nenän punottamaan kuin Petteri Punakuonolla.

Kaikesta huolimatta - katsoin kaiken alusta loppuun, miten Eric Stoltzin esittämä Jimmy yrittää joulun alla haalia 900 dollarin pelivelkojaan kokoon läpisemällä ympäriinsä valheita sisarensa pakkoabortista. Pian toistakymmentä ihmistä häslää baarista baariin auvoista New Yorkia tekolumen tuiskahdellessa taustalla. Kaikilla kun on oma pikku funktionsa tarinan yhtälössä. Ja kaikille on annettava tilaa selittää! Tällä kertaa siinä selittämisessä päästiin onneksi ilahduttavan poikkeuksellisesti alle puolentoista.

Nämä elokuvat tulevat ja menevät. Niitä on hyviä ja niitä on huonoja, ja se erottava raja on paikoin hyvinkin häälyvä. Muistan monta hyvää komediaa, joissa on puhuttu ja puhuttu ja juostu paikasta toiseen katsomiskokemuksen samalla saavuttaessa maireaa naurahtelua. Kun vitsit toimivat ja jutustelu on rentoa, niin leffa rientää silmissä ilman, että ainoa keskittymistä vaativa asia on niiden popcornien kaivelu hampaista. Niitä popcornejahan ei tällä kertaa ollut, joten keskittymisenergialle ei paljoa löytynyt käyttöä, sillä Hi Lifen unohti samalla kun sitä katsoi. Roolihenkilöt olivat kömpelöitä ja irrallisia, vitsit eivät naurattaneet, tarinan logiikka ja omaperäisyys olivat halvan tv-sarjan tasolla ja minkäänlaista kokonaiskuvaa ei elokuvasta jäänyt. Selittämisen suuri autuus ei aina ota onnistuakseen. Kaipa tämä oli ihan kiva leffa tai olisi sitä, jos saisi houkutelluksi tyttö- tai poikaystävänsä sitä kanssaan katsomaan. Löytyy ainakin silloin jotain keskittymisen kohdetta, jollei niitä popcornejakaan ole.

* *
Arvostelukäytännöt