Daltry Calhoun kotikatsomo

Jackassista tunnetuksi tullut Johnny Knoxville on viritellyt uraa myös oikeana elokuvanäyttelijänä. Menestys ei ole ollut kummoista. Liekö syynä Knoxvillen näyttelijäntaidot vai kyky valita itselleen sopivia rooleja sopivista elokuvista. Daltry Calhoun on ainakin tylsä esimerkki siitä, miten hauskaksi mielletty mies on pestattu pääosaan ja elokuvasta on näin yritetty väkisin tehdä komediaa.

Daltry Calhoun ei ole komedia vaan perin tyypillinen amerikkalainen perhedraama. Knoxvillen esittämä Daltry lähtee nuorena miehenä omille teilleen ja taakse jää niin tyttöystävä kuin vuoden vanha tytärkin. Sittemmin Daltry ryhdistäytyy ja ura urkenee osavaltion johtavana ruohokauppiaana. Sen laillisen ruohon, eli mies myy nurmikkoa. Ruoho-vitsistä yritetäänkin tehdä hupia monen monituista kertaa, kertaakaan onnistumatta. Bisnes ei kuitenkaan suju ja samalla Daltryn ovelle ilmestyvät hänen vanha heilansa ja teini-ikäiseksi varttunut tytär.

Elokuva on tylsä jatkumo ennalta arvattavia kohtauksia. Roolit ovat laimeita ja samalla myös näyttelijäsuoritukset. Isän ja tyttären suhteesta ei kyetä rakentamaan mitään omaperäistä tai todellista sanottavaa. Energia on tyystin hukassa ja katsojalta viedään viimeinenkin ripe mahdollisuuteen omasta ajattelusta, kun teini-ikäisen tytön puhkiselittävä monologi kertailee tapahtumia ja tunnelmia. Puolitoistatuntisen jälkeen ainoa epäselväksi jäänyt asia on, että mikä oli tarinan tarkoitus, elokuvan pointti?