Alamo kotikatsomo

Sitä on Hollywoodissa taas pähkäilty, että mitenköhän parhaiten voitaisiin tukea sotaa Irakissa. Tehdäänpä elokuva todellisista patriooteista taistelemassa sangen ilkeän ja pahan miehen armeijaa vastaan. Sitten onkin muistunut mieleen ne kunnian hetket Alamossa, kun Texas kävi omaa itsenäisyyskamppailuaan Meksikoa vastaan, ja kuinka kunniakkaita silloin oltiinkaan. Surullista kyllä, tällä näyttelijä- ja lavastearsenaalilla olisi saanut aikaan kelpo westernin, jollei tätä kaikkea olisi haaskattu amerikkalaista sotaideologiaa tukemaan.

Alamo on paikka, jossa seistään viimeiseen mieheen. Sinne ovat eksyneet niin nulikkamainen everstiluutnantti Travis (Wilson), Bowie-veitsestään tunnettu sankari Jim Bowie (Patric) ja tietysti kaikkien rakastama Davy Crockett (Thornton). Nämä sankarit odottavat kovasti entistä Tennesseen kuvernööriä Sam Houstonia (Quaid) armeijoineen pelastamaan nahkaansa, mutta kaivatut joukot eivät koskaan saavu. Puolentoista tunnin vitkuttelun ja henkilöhahmoesittelyn jälkeen päästään vihdoin itse taisteluun. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Kaikki kunnia hienoille lavasteille, kuvaukselle ja jopa muutamille näyttelijäsuorituksille, mutta kun koko leffa käytetään jälleen kerran kuuluttamaan amerikkalaista patriotismia ja kunniallisuutta, joiden avulla taistella äärimmäistä pahuutta vastaan, niin jossain mättää ja pahasti. Meksikolaiskenraali Santa Anna henkiikin erittäin hyvin todellisen pahan olemusta, ja miksei siinä sivussa muistuta kovasti Saddam Husseinista. Nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjänä ja sotilaitaan turhaan kuolemaan lähettävänä hirviönä kuvatun Santa Annan poliittiset motiivit ohitetaan sivulauseessa ja keskitytään vain korostamaan tämän julmaa ja kostonhimoista olemusta.

Sympaattisimpana hahmona nousee esiin Billy Bob Thorntonin herkästi esittämä Davy Crockett, joka kärsii sankarin maineestaan. Hänen puheidensa itseironia ei peitä sitä, että Crockett kaikista saavutuksistaan huolimatta on ahdistunut siitä, ettei kykene täyttämään ympäröivän yhteiskunnan odotuksia. Thornton tulkitsee hahmon ristiriitaisuutta tyylikkäästi ja alleviivaamatta, ja onkin positiivinen pilkahdus muuten niin turhassa elokuvassa. Jos jotain hyvää pitää vielä mainita, niin onneksi ekstroista löytyvät ne muutamat poistetut kohtaukset, joita siellä on. Onneksi, sillä Alamo olisi ne sisältäessään ollut vieläkin surkeampi elokuva.