Peugeot vs. Mercedes

Erään turkulaisen tanssipitoisen ravitsemusliikkeen mainoksessa sanotaan: tule yksin, lähde kaksin. Todelliseen elämään sovitettuna homma menee näin: tule yksin, lähde taksilla. Luc Bessonin tuottama teelmys Taxi edustaa sellaista taksikyytiä, ettei sen matkaan kestä hypätä yksin eikä kaksin. Taxi osoittaa, että toisin kuin monet amerikkalaisen elokuvan "ylivallasta" huolestuneet uskovat, myös Ranskassa osataan tehdä silkkaa.... sanonko mitä?

TaxiOlettaisin, että ainoa syy tuoda Taxi täkäläisille valkokankaille on tuottajana ja käsikirjoittajana toiminut Luc Besson, jonka nimi vetää katsomoihin tämän visuaalisen taiturin elokuviin ihastuneita katsojia. Pettymys on melkoinen, kun valkokankaalle vyöryy mukamas hauska toimintakomedia, joka on valovuosien päässä Bessonin parhaiden elokuvien tasosta. Bessonin kässäri on hutkaistu kasaan nopeasti. Sen rustaajana olisi yhtä hyvin voinut olla Visa Mäkinen. Porin maisemien sijaan tapahtumapaikkana on tosin toinen satamakaupunki, Marseilles. Meininki on silti samaa, päättömien takaa-ajojen sävyttämää ns. komediaa.

Jo elokuvan tuotantolapusta ilmenee olennainen: ennen näyttelijöitä esitellään filmauksissa käytettyjä autoja. Saksalaisten terroristien Mercedes-jengi iskee pankkeihin ja Ranskan poliisi on ihmeissään. Koplan haastajiksi tarvitaan tietysti äitinsä hyysäämä luuseripoliisi ja James Bond -tyyliin erikoisviriteltyä taksia ajava hurjastelija. Saksa-Ranska-maaottelu on valmis, ja selvähän se on, että pösö lopulta päihittää mersun. Ohjaaja Pires onkin työskennellyt aiemmin Peugeot-mainosten parissa, mikä näkyy jo lähikuvien määrässä. Elokuva alkaa kuin mainos kameran seuratessa skootterin kurvailuja, ja taustalla soi vielä Pulp Fictionista (1994) tuttu Dick Dale -biisi, jonka käyttö kertoo omalta osaltaan omaperäisyyden ja uusien ideoiden totaalisesta puutteesta.

Ranskalaisen taide-elokuvan perinnettä vasten katsottaessa on selvää, että nuoren polven tekijät pyrkivät irtiottoihin tekemällä puhdasta viihdettä. Mutta täytyykö toimintakomedian merkitä Romanovin kivet -tyylistä surkeaa floppia? Hyvällä tahdolla joku voisi ehkä väittää formularadalle huipentuvaa elokuvaa ironiseksi kommentiksi vauhtia palvovista toimintaleffoista. Kenellä vain riittää niin paljon hyvää tahtoa? Potentiaalisena katsojakuntana ovat aivan muut kuin jätekasasta postmodernin ironian merkkejä epätoivoisesti pöyhivät älyköt. Ihannekatsojia ovat ne autoliikkeiden liepeillä norkoilevat renkaanpotkijat, jotka näkevät unia nopeista menopeleistä, mutta heräävät yöllä hikisinä huomatakseen, että bemarin vaihdekepin sijaan kädessä on oma...

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä