Tajuntavirrat

Vuoden 2000 Purppuravirrat oli tehokas toimintajännäri, jossa Jean Reno ja Vincent Cassel selvittelivät syrjäisen vuoristokylän murhia. Mathieu Kassovitzin ohjaus ja Jean-Christophe Grangén kirjaan perustuva käsikirjoitus olivat hyvä yhdistelmä, vaikka paikoitellen elokuvassa oli enemmän tyyliä kuin tolkkua. Sen jatko-osassa Purppuravirrat 2 - Ilmestyskirjan enkelit (2004) ei Jean Renosta huolimatta ollut kumpaakaan.

Nordisk FilmSutten valtakunta perustuu myös Grangén novelliin. Aikamme ainoa ranskalaisnäyttelijä Jean Reno on jälleen pääosassa, mutta ohjaaja Chris Nahon ei vedä vertoja Kassovitzille. Toisen pääosan esittäjä Jocelyn Quivrinkin vain näyttää Vincent Casselilta, mutta ei ole lähellekään samaa tasoa karismaltaan. Vielä kun ulkoisen näyttävyyden ja selkeyden välinen tasapainottelu on päätynyt näyttävyyden voittoon, ei lopputuloksesta jaksa välittää.

Pariisissa on liikkeellä sarjamurhaaja, jonka jäljiltä löytyy kuoliaaksi kidutettuja laittomia siirtolaisia. Quivrinin näyttelemä pariisilaispoliisi Paul Nerteaux tutkii laittomien siirtolaisten murhia ja ottaa yhteyttä Renon esittämään hyllytettyyn poliisiin, jolla on paljon kytköksiä siirtolaispiireihin. Toisessa tarinalinjassa vaimo menettää muistiaan oudolla tavalla; hän ei tunnista omaa aviomiestään ja muutenkin todellisuus alkaa heittää häränpyllyä.

Nahonin tyylikeinot ovat toimivia eikä mitään genrekonventioita noudateta orjallisesti. Alkuun elokuva tuntuukin tuoreelta, mutta mielenkiinto kaikkoaa sitä mukaa, mitä enemmän tarina-aineksia heitetään mukaan soppaan. Trillerin ja scifin suuntaan kurkotteleva elokuva supistuu sillisalaattitoiminnaksi, josta ei muodostu millään tavalla koherenttia kokonaisuutta. Aivan kuin pohjana olevasta kirjasta olisi yritetty ottaa kaikki mukaan, mutta lopputuloksesta olisi karsittu pois satunnaisesti kohtia. Hyvästä yrityksestä huolimatta tämä turboahdettu versio Purppuravirroista ei toimi.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä