Sex Drive valkokangas

Nuorten miesten lemmenhuolet ovat teinikomedioiden kulmakiviä. Ja kun näitä huolia lähdetään puimaan vielä tienpäälle, saadaan matkasta leivottua konkreettinen riitti seksuaaliseen aikuistumiseen. Tällä rintamalla on sitten Road Tripin (2000) ollut melko hiljaista. Vuosien saatossa – ja useamman katselukerran myötä – neljän kaveruksen kurvailu koulubussilla läpi Yhdysvaltojen on ylentynyt jo lajityyppinsä muistettavaksi teokseksi moniin viime vuosien teinikomedioihin verrattuna.

Sex Driven myötä teinit ovat pitkästä aikaa taas tien päällä. Elokuva lunastaa kaikki nimensä ja esittelytekstinsä antamat lupaukset. Nössöllä pojalla on pakkomielle piparista, jota netistä löydettynä olisi tarjolla maan toisella laidalla. Kaverin painostuksesta nyysitään velipojan kiesi, ja keula kohti neitsyyden menetystä. Matkalla koetaan monta etappia, ja lopulta pakkomielle seksistä jää tappiolle, kun kunnon konservatiivihengessä looseri-sankarin rooliin istutettu naapurinpoika saa omakseen salaa haaveilemansa naapurintytön.

Loppuratkaisut eivät näissä elokuvissa ole koskaan mikään yllätys. Kun lopputulema on tiedossa ja juoni täysin olematon, voidaan keskittyä olennaiseen eli matkaan ja siihen mitä matkalla on tarjota.

Monista kaltaisistaan poiketen Sex Drivessa vilahtaa tasaisin väliajoin tissejä. Rohkeaksi elokuvaa ei paljaasta pinnasta huolimatta voi kuitenkaan sanoa, varsinkaan asenteeltaan ja arvomaailmaltaan. Hupi lepääkin kaikessa teinikomiikan kliseisyydessä ja ennalta arvattavuudessa, kunhan huumorintaju on viritetty riittävän infantiilille tasolle. Kikkeli- ja kakkavitsit eivät oikein annosteltuina menettäne tehoaan koskaan.

Sex Driven suurin ansio onkin lajityypissään toimiva tasapaino vitsien ja tarinankuljetuksen välillä. Sekaan on sattunut myös osuvia sivuhahmoja, joista Seth Greenin autoja rassaava amish-veikko on niitä hupaisimpia. Nämä voimavaransa elokuva vain valitettavasti hukkaa venytettyyn kestoonsa. Lyhytjänteistä tarinakonseptia on tyystin tolkutonta venyttää lähemmäs kahta tuntia.