Peter Pan ja paluu Mikä-mikä-maahan. valkokangas

Peter Pan ja paluu Mikä-mikä-maahan haiskahtaa epäilyttävästi sydämiälämmittävän klassikon tarpeettomalta jatko-osalta. Nyt seikkailevat tutut Peter Pan joukkoineen sekä Kapteeni Koukku, mutta Leena on kasvanut aikuiseksi. Hänen paikkansa ottaa skeptinen ja pikkuvanha 12-vuotias tytär Jaana. Alun kehyskertomus II maailmansodan ajan Lontoon pommituksista on perusteettoman pitkä, synkkä ja jankuttava.

Sodan melskeissä isä lähtee rintamalle ja Leena koettaa häivyttää lastensa pelot kertomalla heille tarinoita lapsuudestaan, seikkailuista Peter Panin kanssa Mikä-mikä-maassa, jota ei ole aikuisiälläkään voinut unohtaa. Mutta Jaana ei halua enää uskoa satuihin, kunnes Kapteeni Koukku lentää purrellaan Lontooseen ja nappaa tytön. Vanha kelmi luulee syötin avulla saavansa Peter Panin kiikkiin. Seuraa sekalaista pelastamista ja kidnappausta, Koukun kaksinaamaista juonittelua ja rationaalisen Jaanan sopeutumista Peter Panin, Helinä-keijun ja kadonneiden poikien villiin elämätyyliin. Hatara juoni ei tahdo millään ottaa siipiä alleen, eikä alkuperäisen Peter Pan -sadun seikkailujen hohdosta ole jäljellä kuin ruoto. Tärkeimmäksi teemaksi nousee kliseisesti sadun ja taian voima ja sen tunnustaminen.

Harmillista kyllä se Koukkua jahtaava tikittävä krokotiili on poissa ja tilalla on jättiläismäinen merihirviö. Koukun ikuiseksi häviäjäksi ja pilkankohteeksi tuomittu hahmo kerää ainakin aikuiskatsojan sympatiat. Tom Pöysti antaa äänen Koukun oikealle kädelle, laiskalle lusmu-Simolle, ja on siinä verraton. Aikuiskatsojaa animaatio jaksaa hauskuuttaa kohtuullisesti, kunhan odotukset eivät ole korkealla. Lapset kyllä näyttivät koeyleisönä viihtyvän mainiosti ja löytävän naurunaihetta alusta loppuun.