Mustang valkokangas

Ohjaajien Deniz Gamze Ergüvenin ja Alice Winocourin tapaaminen Cannesin festivaalilla järjestetyssä työpajassa toi naiset yhteisen projektin ääreen. Palkitun Mustangin käsikirjoitus syntyi naisten yhteistyön tuloksena. Viime vuonna Rakkautta & anarkiaa festivaalillakin nähty Winocourin oma ohjaustyö Disorder (2015) rakensi jännitystä Maryland-kartanon asukkaita kohtaavasta ulkopuolisesta vaarasta. Ergüven on kääntänyt asetelman Mustangissa toisin päin.

Kesäloman alkaessa nuoret sisarukset viettävät huolettoman iltapäivän koulutovereidensa kanssa rannalla. Kotona heitä odottavat huhut säädyttömyydestä ja menetetyistä avioliittomahdollisuuksista. Sisarukset suljetaan kodin seinien sisälle ja heidän koulutuksensa saa uuden kiintopisteen kotitaloustöistä. Vaimotehtaaksi muuttuvasta kodista kihlataan sisaruksia nopeaan tahtiin, vaikka tytöt protestoivat kukin omalla tavallaan.

Ergüvenin luomassa maailmassa aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä uhkaavasti kiristyvää tunnelmaa. Yhteydet ulkomaailmaan katkeavat ja jokainen yritys vapauteen nostaa pihamuureja tai tuo ikkunoihin kaltereita. Sisarten tavat kohdata pakkoavioliiton mahdollisuus vaihtelevat aktiivisesta vastarinnasta täydelliseen luovuttamiseen. Tyttöjen kapinahenki on voimakkaimmillaan heidän ollessaan yhdessä, mutta jokainen sarastava hääjuhla syventää epätoivoa.

Ergüvenin ja Winocourin käsikirjoitus toimii hienosti nostaen uhan tunnetta pikkuhiljaa. Muurit, jotka suku rakentaa suojellakseen nuoria tyttöjä, vangitsevat heidät ja sulkevat tiet niin metaforisesti kuin konkreettisestikin. David Chizalletin ja Ersin Gokin kuvaus poimii kuviinsa yksityiskohtia, jotka korostavat hiljalleen kasvavaa eristyksen tunnetta. Sisarusdraama kasvaa loppua kohden jännityselokuvaksi, jossa ainoa tie ulos vankilaksi muodostuneesta kodista näyttää olevan avioliitto.

Viiden tytön elämää suljettujen muurien takana on verrattu Sofia Coppolan esikoisohjaukseen Virgin Suicidesiin (1999), mutta tällä kertaa tyttöjen tarinaa ei ole kerrottu naapurin poikien näkökulmasta. Mustangin tytöt eivät jää surullisiksi kuvajaisiksi ikkunalasissa, vaan heistä kasvaa aktiivisia toimijoita. Erityisesti nuorin Lale (Günes Sensoy) yrittää määrätietoisesti muuttaa perheen hänelle valitsemaa tulevaisuutta.

Esteet, jotka sisarusten tielle on rakennettu, ovat ihmisten tekemiä ja ne ovat myös heidän purettavissa. Muut kylän tytöt elävät vapaammin ja haaveissa sarastava Istanbul näyttäytyy mahdollisuuksien kaupunkina. Erot siskosten perheen noudattamien vanhojen traditioiden ja modernin yhteiskunnan välillä alleviivaavat ammottavaa sukupolvien välistä kuilua, jota syventävät sisarusten kuolleet vanhemmat.

Mustangin piinaava tunnelma jää kummittelemaan elokuvan loputtua. Ergüven on kuitenkin kuvannut lämpimiä sisarussuhteita ja heidän ilon aiheitaan niin, että ahdistavuus antaa välillä hengähdystauon. Kalterien välistä kuultavat auringon säteet tavoittavat myös sisarukset. Vapaus löytyy mielikuvituksesta, eikä toivoa ole koskaan menetetty.