Teoria meistä

”Elämä olisi traagista, jos se ei olisi hauskaa.” 73-vuotias tiedemies Stephen Hawking on jatkanut elämäntyötään huolimatta taudista, jonka piti koitua hänen kohtalokseen muutamassa vuodessa. Aika oli keskeinen osa hänen kuuluisaa väitöstyötään. Aika oli myös jotain, jota lääketiede ei uskonut hänellä olevan.

The Theory of EverythingKaiken teoria on elämäkerrallinen elokuva Hawkingista. Keskiössä on hänen sekä ex-vaimo Janen välinen suhde. Teos pohjautuu naisen kirjoittamaan kirjaan Travelling to Infinity: My Life with Stephen, joka on hänen myöhempi muistelmateoksensa heidän yhteisestä avioliitostaan. Varhaisempi Music to Move the Stars ei muistellut suhdetta yhtä lempeästi.

Professoriopinnot aloittanut nuori fyysikonalku Stephen Hawking (Eddie Redmayne) inspiroituu matemaatikko Roger Penrosen (Christian McKay) mustia aukkoja käsittelevistä teorioista. Hän uskoo, että universumin synnyn osasalaisuus piilee juuri näissä mysteerisissä aukoissa. Samaan aikaan hän tutustuu kirjallisuutta opiskelevaan Janeen (Felicity Jones). Romanssi kaksikon välillä kukkii välittömästi.

The Theory of EverythingElämä saa kuitenkin traagisen käänteen, kun Stephen menettää kävelykykynsä. Tutkimuksissa paljastuu, että mies sairastaa harvinaista ALS-tautia, joka etenevissä määrin rappeuttaa hänen liikehermojaan. Elinaikaodote on julmat kaksi vuotta. Vastoin Stephenin vaatimuksia Jane ei kuitenkaan suostu jättämään häntä.

Muun muassa IRA-jännäri Shadow Dancerin ohjannut James Marsh lähestyy kokonaisuutta elämäkertaelokuville tyypilliseen tapaan. Kaiken teoria on kahden tähtinäyttelijän juhlaa, inspiroivaksi maalattu koristeellinen hahmotarina, jonka pittoreskin kuoren alta paljastuu lopulta hyvin vähän mitään omaperäistä.

Kokonaisuus lepää päähenkilöidensä varassa. Janen ja Stephenin suhde ei ollut yksistään autuas. Stephenin alati etenevä sairaus oli työläs niin miehelle kuin tämän vaimolle. Kolmesta lapsesta ja puolisosta huolehtiminen vaati nuorelta naiselta kosolti uhrauksia. Hänen täytyi keskeyttää lupaavasti etenevät opinnot ja unohtaa perheen ulkopuolinen vapaa-aika.

The Theory of EverythingVaihtuvia vuosia täydentävät niin koetut onnen hetket kuin myös todellisuuden haasteet. Näiden kautta elokuva antaa tilaa tasapuolisesti kummallekin hahmolle. Kaiken teoria on yhtä paljon tarina Janesta kuin Stephenista. Marshin hellävarainen käsittely tekee tästä kaikesta vain ikävän muodotonta. Kauniita kuvia tummentavaa särmää vältellessään ohjaaja saa kaiken näyttämään ärsyttävän keinotekoiselta.

Kaikki on söpöä mutta persoonatonta. Hehkeä pinta Jóhann Jóhannssonin nätisti soivien melodioiden säestämänä on sinänsä toki viehättävää, mutta kaikki tuntuu elävöitetyltä fasadilta, joka huutaa yhdentekevyyttään. Kliseeksi muodostuneet kotifilmimäiset välimontaasit vain korostavat omaäänisyyden puuttumista.

The Theory of EverythingElokuva on kahden tähtinäyttelijän alttari, kuten suurin osa keskitasoisista elämäkertamukaelmista. Pääosanesittäjät ansaitsevat jälleen kerran kiitoksensa. Kokokehollisesti suurneron rooliin heittäytyvä Eddie Redmayne tekee vivahteikasta työtä ystävällisenä mutta hieman narsistisena Hawkingina. Felicity Jones ei jää seinäruusuksi joviaalin vahvatahtoisena Janena.

Harmi, että kokonaisuudelta ei löydy kunnianhimoa nousta näiden henkilösuoritusten tasolle. Hahmojensa lisäksi kun se ei edes yritä löytää aiheestaan mitään erityistä sanottavaa. Elämän ajallisuutta, kaiken teoriaa sekä luomakunnan syntyä pohditaan lähinnä nimellisesti. Sen sijaan Hawkingin sovinnaiset jumalkäsitykset nostetaan elokuvassa esille huvittavan korostetusti. Kokonaisuus on hetken mielennostatusten tasolla toimiva kakunpala, joka kadottaa makunsa hyvin nopeasti.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 6 henkilöä




Powered by Preview Networks

Lue myös