Exän jäljillä valkokangas

Joidenkin elokuvien kohdalla pelkkä juliste riittää kertomaan kaiken tarvittavan. Exän jäljillä on näitä elämyksiä. Posterissa poseeraava pääosapari kirmaa näennäisen vauhdikkaan tarinan läpi onnelliseen loppuun. Siinä se. Viiden sekunnin silmäys julisteeseen on pieni rasitus verrattuna kahden tunnin kiemurteluun teatterin penkissä.

Gerard Butlerissa on karismaa. Rohkenisin edelleen ennustaa skottikönsikkäästä Russell Crowen seuraajaa, sillä riittävän miehisen karisman omaavien elokuvatähtien joukossa ei ole liiemmin tungosta. Ennustuksen toteutumiseksi Butlerin soisi kuitenkin valikoivan hänelle tarjotut roolit ja käsikirjoitukset hivenen paremmin. Tai sitten olisi aika vaihtaa agenttia.

Exän jäljillä on ala-arvoisesti kirjoitettua kuraa. Vastaavaan törmää yleensä vain osastolla ”suoraan dvd:lle”. Ilman kivaa pääosapariaan romanttista toimintakomedia-jöötiä olisi tuskin tupattu teattereihin asti.

Butler esittää palkkionmetsästäjä Boydia, jonka pitäisi yhyttää ex-vaimonsa Nicole (Jennifer Aniston) ja kuskata tämä putkaan. Nicole on jättänyt saapumatta oikeuteen ja takuutoimisto haluaa rahansa. Jahka pariskunta saadaan yhteen, alkaa pitkä ja mutkikas matka kohti putkaa. Reissun lomaan mahtuu paljon naljailua ja vielä enemmän naljailua. Välillä höpötellään hempeitä ja sitten naljaillaan lisää aina pakolliseen loppupusuun asti.

Koska käsikirjoitus on sitä itseään, kääntyy huomio pääosaparin kemiaan. Säpinää on muutamissa kohdin, mutta sekin autuus hukkuu vanutettuun kerrontaan, jossa ei äkkiväärästä leikkaamisesta huolimatta ole minkäänmoista ytyä.

Jennifer Aniston on myös vain yhden roolin nainen. Frendien Rachel puskee kerrasta toiseen läpi. Sitcomeissa pisteliäs hauskuus kantaa hetken, mutta parituntisessa elokuvassa nämä eväät on äkkiä syöty. Butler häärää vastapelurina sen minkä karisma kantaa, mutta pelastusta ei siitäkään lankea. Exän jäljillä on vain huono ja tylsä.