Enkelten kaupunki valkokangas

Kun elävän elämän todellisuudesta ei löydetä enää mitään mielenkiintoista kerrottavaa, otetaan avuksi taivaallinen apu. Aika ajoin enkelit ruumiillistuvat elävässä kuvassa ja tulevat ohjaamaan meitä maanpäällisiä vaeltajia. John Travoltan tulkitsemasta öykkäri-enkeli Michaelista on nyt tultu siihen, että taivaanlähettinä hempeästi hymisee kovakasvo Nicolas Cage. Enkelten kaupunkina tunnetusta Los Angelesista on nyt työstetty kirjaimellisesti se Enkelten kaupunki.

Seth (Nicolas Cage) on yksi monista enkeleistä, jotka opastavat taivaan valtakuntaan siirtyviä ihmisiä. Eräällä "sairaalakeikallaan" Seth ihastuu nuoreen kirurgiin Maggieen (Meg Ryan). Halutessaan Seth voi saattaa itsensä näkyväksi ihmisten silmissä ja kun hän tapaa erään Maggien potilaan (Dennis Franz), joka paljastuu entiseksi enkeliksi, ei Sethin maan päälle laskeutumista pidättele mikään. Seth ja Maggie kun ovat kuin luotuja toisilleen.

Lässytyksen suuri huipennus

Kun koko - lähes kaksituntisen - elokuvan juoni mahtuu noihin yllämainittuihin muutamiin lauseisiin, voi vain kuvitella kuinka tyhjänpäiväisestä ja pitkäveteisestä elokuvanautinnosta on kyse. Enkelten kaupunki on taas yksi Hollywoodin nerokkaita uudelleenfilmatisointeja. Tällä kertaa uudelleen rukkaamisen kohteeksi on joutunut Wim Wendersin Wings Of Desire (Der Himmel über Berlin, 1987). Oikeutusta tämänkaltaiselle mauttomalle ryöstöfilmailulle ei todellakaan voi suoda.

Enkelten kaupungin ohjaaja Brad Silberling on tehnyt uransa television puolella laadukkaiden sarjojen parissa. Kätensä kankaalle mies iski vuonna 1995 esikoisohjauksellaan Casper, joka kertoi siitä kiltistä kummituksesta. Silberling näyttää viihtyvän haahuu-maailmassa. Minkäänlaista ponnetta ei hän kuitenkaan viimeisimpään haahuiluunsa ole saanut.

Juonikehykseltään tarina enkelin ja ihmisen rakkaudesta on tyystin tyhjää täynnä. Yritykset ujuttaa tarinaan jotain suurta ja syvällistä pohdintaa elämän ja ihmisyyden merkityksestä pakahtuivat elokuvan uskomattomaan lässytyksen säveleen. Puhumattakaan elokuvan "koomisista" kohtauksista, jotka irvistelivät kuin rusinat pullassa. Tarinan ja toteutuksen ylenpalttinen tyhjyys löysi huipenuksensa elokuvan lehdistölle jaettavista "tuotantolapuista", joissa oli kaino pyyntö ettei lehdistö kertoisi elokuvan loppuratkaisua yleisölle. Kukaan katsojahan ei voi olla niin nokkela, että osaisi arvata etukäteen siirappikliseillä ryyditetyn elokuvan loppuratkaisun.

Ja eiväthän he saaneet toisiaan

Ennustajaksi ei todellakaan tarvitse ryhtyä, voidakseen arvata miten näissä tarinoissa käy. Kyllä kyyneleet vyöryivät, kun Seth vihdoin oli tullut maan päälle pysyvästi, niin Maggie lentääkin taivaaseen. On kyllä vaikea kuvitella, että kenelle tällainen elokuva on tehty. Enkelten kaupungissa ei ole aitoa romantiikkaa - puhumattakaan tunteista. Tarina huokuu tyhjyyttä, ohjaus ontuu ja pääosan esittäjätkin, Nicolas Cage ja Meg Ryan, ovat kuin pystymetsästä reväistyjä.

Voi vain ihmetellä, että mitä Nicolas Cage teki tässä elokuvassa. Mieshän ei tunnetusti ole mikään moni-ilmeinen näyttelijä eli Enkelten kaupungin uskottavuutta ei ainakaan edesauttanut Cagen yritys jäykällä olemuksellaan olla hempeä enkeli. Ryanin ja Cagen väliltä puuttui muutenkin tyystin tarvittava kipinä. He vain haahuilevat pari tuntia ympäriinsä aina välillä pysähtyen katsomaan tyhjyyteen melankolis-viritteisen musiikin repiessä katsojan korvat hajalle. Elokuvan ainoa valopilkku on NYPD Blue -sarjasta tuttu Dennis Franz sinä entisenä enkelinä. Miehen karismassa on sitä jotain, mutta sitäkään ei ollut tarpeeksi pelastamaan piirua enempää tätä elokuvaa.

Enkelten kaupunki on uskomattominta haahuilua mitä valkokankaalla on vähän aikaan nähty, jollei sitten tunne välttämätöntä tarvetta ihastella mustiin puettuja enkeleitä hymisemässä auringonlaskua merenrannalla.