Big Daddy valkokangas

Koomikko Adam Sandler on Yhdysvalloissa imagoltaan samanlainen julkkis kuin MTV -musiikkikanavan Jenny McCarthy tai Wayne’s World -rainoista tuttu Dana Carvey. Nuoremman väestönosan hetkiseksi muoti-idoliksi nostama "tähti". Sandlerin kolmannen elokuvan, Big Daddyn, perusteella on kuitenkin nostaa Adam pois tuosta epäkiitollisesta joukosta. Nyt ensi-iltansa saava komedia on hauska kuvaus tapaturmavakuutusrahoillaan elävästä tyhjäntoimittajasta, Sonny Koufaxista, jonka elämä järkkyy hänen saadessaan uuden jäsenen ruokakuntaansa, oman pienen poikansa.

Huolettoman poikamieselämän (jumalainen tyttöystävä jätti lorvimisen takia) iloihin ja maanantai-illan futikseen tottunut Sonny ottaa 5-vuotiaan Julianin - Äidistä ja risoista tutut kaksoset Cole ja Dylan Sprouse - mukaan tarmokkaaseen oppiinsa, mutta lopulta on epäselvää, kumpi kouluttaa kumpaa. Tästä tarinan pakollisesta opetuksesta viis, Big Daddy pitää otteessaan, mihin nykyään ani harva Hollywood-komedia enää kykenee.

Sandlerin edellinen hitti, The Waterboy, oli sekin mukiinmenevä kuvaus everglades-juntista, josta löytyi yllättäen piilevää voimaa jenkkifutiksen saralla. Big Daddy menee kuvauksen syvyydessään kuitenkin huomattavasti pidemmälle. Dialogi on nasevaa, Sandlerin itsensä laatimaa, kuinkas muuten, ja lystiä piisaa. Rima alapäävitsien ja idearikkaan kommunikoinnin välillä on kuitenkin komediassa hiuksenhieno. Nyt rajaa virtsaan ja ulosteeseen ei ylitetä, vaikka pari kertaa lähellä ollaan. Taidostako luoda tarinaa tässä on kyse? Odotan mielenkiinnolla Sandlerin seuraavaan elokuvaa, Little Nicky (2000). Asetelma ei välttämättä ole kovin lupaava: Harvey Keitel esittää Saatanaa ja pervovitsien erikoismies Rodney Dangerfieldkin on mukana.