Fanileffan peräsimessä

Nightmare – painajainen merellä on kotimaisten elokuvien saralla melko erikoinen tuttavuus, spin-off -leffa, joka perustuu varsinkin nuorison suosimaan Salatut elämät -sarjaan ja sen hahmoihin. Lajityypiksi on valittu jännitys, kauhuelokuvasta tuskin voi puhua, kun ottaa huomioon ikärajan K12. Poikkeuksellista on myös elokuvan jo valmis laaja fanipohja ja sen ympärille laadittu fanikiertue. Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkä Salkkarit The Movie, vaan itsenäinen teoksensa, jonka suunnitteluun ohjaaja Marko Äijö osallistui. Alkusysäyksenä elokuvan teolle toimi minisarja Tuuliranta.

Salkkareista on varsin vähän porukkaa, Salkkarimiljöitä ei ainoatakaan, sikäli se on erillinen itsenäinen tarinansa, jonka voi katsoa vaikkei olisi koskaan nähnyt sarjasta ruutuakaan.

Harvat tätä ideoivat, olin yksi heistä. Vuosi sitten tehtiin maikkarin (MTV 3) nettiin minisarja, kymmenen kertaa kolme minuuttinen draama Tuuliranta, joka oli niin sanottu genren ja yleisösegmentin jackpot, reilussa kuukaudessa melkein kaksi miljoonaa katselua. Sitten todettiin hyvin nopeasti sekä elokuvan levitysyhtiön FS Filmin että Elokuvasäätiön markkinointi-ihmisten kanssa, että nyt on löydetty genre, jota kannattaisi yrittää. Saman tien valjastettiin käsikirjoittajat töihin ja päätettiin, että se on teini- tai murkkutrilleri, tai mikä ikinä tuo nyt onkaan, mutta Tuulirannassakin mukana olleiden hahmojen ympärille rakennetaan.

Laiva on haasteellinen kuvauspaikka

Elokuvan tapahtumamiljöönä on laiva, mikä sekin on varsin poikkeuksellista kotimaisissa elokuvissa. Laiva fyysisenä miljöönä asetti omat haasteensa kuvaamiselle. Onneakin oli toki matkassa, sillä ainakin säidenhaltija oli elokuvalle suosiollinen.

Se oli yksi haastavimmista jutuista; tiedettiin alusta pitäen, että sen oikeastaan täytyy olla laiva, sillä sen täytyy olla paikka, josta ei pääse karkuun. Tietysti laivan saaminen tällaiseen juttuun on luku sinänsä. St. Peter Line oli ehdottoman kiinnostunut heti, he sanoivat, että tänne vaan. Se yhteistyökumppanuus oli harvinaisen luontevaa. Saimme jopa tehdä elokuvaa normaalin risteilyn aikana, risteilymatkustajat mukana, ja hyvin sujui.

Laivalla on nollasähkö eli erilainen kuin maissa. Joka ikinen asia joka tehdään merellä liikkuvassa laivassa on haaste. Jos muistaa viime kesän, jolloin lähes jokaisena päivänä satoi vettä, mutta leffassa ei sada sekuntiakaan vettä ja sitä kuvattiin kolme viikkoa kesäkuussa, niin meillä oli jotkin korkeammat voimat puolellamme, ei ollut edes yhtään myrskyä. Uskon että laivassa on jokin pieni lumous, joka suojeli projektia.

Nuorelle kohdeyleisölle

Elokuvan kohdeyleisö on selkeästi nuoret ja eritoten Salkkari-fanit. Kohdeyleisön tavoittaa tätä nykyä useimmiten nettimaailmasta, yksin Facebookin Salkkari-yhteisössä on noin 160 000 jäsentä. Ohjaaja ja markkinointitiimi luottavat sosiaalisen median viidakkorummun tiedottavan kaikille asianosaisille elokuvasta ilman erityisiä markkinointijippoja.

Kyllä kohdeyleisö on nuoret ja Salkkari-fanit, maakuntien ennakkonäytöksissä on nähty tosi kivasti aikuisia, jopa varttuneempaa väkeä katsomoissa. Lähdimme siitä, että Salkkareita ei myönnä katsovansa kukaan, mutta kuitenkin nettikatselu mukaan lukien sitä katsoo miljoona ihmistä. Se on cross-over sarja, jota katsoo koko kansa, iästä riippumatta. Mutta leffan ja nettiin tekemiemme draamojen kohdeyleisö on vääjäämättä nuoret, koska nuoret surffaavat netissä ja kuluttavat elokuvateatteripalveluita.

Netissä pyörii Nightmare-countdown, kymmenosainen lähtölaskenta, jossa on elokuvasta poistettuja kohtauksia, Salkkari-kohtauksia jotka nähdään vain tässä countdownissa ja jotka vievät nuoret sinne laivalle, haastatteluja jne. Se on varta vasten tähän tehtyä nettimateriaalia. Emme hirveästi ole tunkeneet sosiaaliseen mediaan mitään, sillä Salkkari-yhteisö on sosiaalisessa mediassa jo aktiivinen. Tieto kulkee nuorten keskuudessa ilman erityistä aktivointia.

Saippuan vastapainona vakava draama

Riippuu täysin Nightmare – painajainen merellä -elokuvan saamasta suosiosta, saako se mahdollisesti jatkoa tulevaisuudessa. Ohjaaja Marko Äijö on iloinen ja ylpeä, että Salkkareiden oheistuotteena tehdään draamaa, ei krääsää. Ohjaaja kertoo Salkkareiden tekemisen vastapainona katsovansa erilaista draamaa, pääasiassa Lähi-idästä tulevia elokuvia, ja pitävänsä eritoten iranilaisista elokuvista.

Ne ovat tosi rankkoja, mutta niissä on vielä sitä jotain oikeaa, ei paljon erikoistehosteilla mässäillä. Jos suosikkeja pitäisi mainita, niin Nader ja Simin: ero sekä Naisen kivitys, joka on ihan uskomaton leffa ja perustuu tositapahtumiin. Siinä ei mässäillä väkivallalla itsetarkoituksellisesti vaan näytetään, että kun sattuu, niin sattuu oikeasti.

Nightmare – painajainen merellä -elokuvasta ei ole tulossa Director's Cut -versiota ikärajalla K18. Kyseessä on fanituselokuva, joka ei muuta edes teeskentele olevansa.

K18 -versio ei voisi enää olla Salkkari-elokuva. Varmaan suurin haaste tämän leffan kohdalla oli pitää väkivalta ja ahdistavuus, jotka ovat nykyisen ikärajaluokittelun avainkriteerejä seksin ja huumeiden rinnalla, sellaisella tasolla että pysytään K12-ikärajassa. Varsinkin suomenkielisistä jutuista puhuttaessa, kun kyseessä ovat vielä erittäin tutut hahmot, ei olisi paljoa enempää tarvinnut kirveen heilua, niin oltaisiin jo K16:ssa, eikä sillä elokuvalla sitten tekisi mitään. Tämä on selkeästi nuoren yleisön fanitusjuttu, tyttöjen nimenomaan.

Lue myös