Tampereen 34. kansainväliset elokuvajuhlat 3.-7. maaliskuuta 2004

Tampereen lyhytelokuvajuhlien ohjelmaon jälleen runsas ja monipuolinen. Yhdistävä tekijä on luonnollisesti elokuvien pituus, muuten teattereissa nähdään yhtä jos toistakin mielenkiintoista.

Festivaalin selkärangan muodostavat kotimainen ja kansainvälinen kilpailu. Ennakkokarsintaa jouduttiin harjoittamaan kotimaisten tuotosten kohdalla rankalla kädellä, kilpailuun lähetettiin yhteensä liki 400 elokuvaa. Pitkien kotimaisten, yli 30-minuuttisten, sarjassa on esillä erityisesti dokumenttielokuva, mikä kertonee osaltaan suomalaisen dokumentin vahvasta asemasta tällä hetkellä. Varsinaisen kilpailun ulkopuolelle jääneitä elokuvia nähdään omissa koosteissaan, "Uutta kotimaista" -nimikkeen alla.

Kotimaisen kilpailusarjan elokuvien lista näyttää yllättävän tutulta. Useita dokumentteja sekä lyhytfiktioita onkin nähty pitkin mennyttä vuotta valkokankaalla, muilla festivaaleilla ja Ylen Uusi Kino -ohjelmapaikalla. Näihin kuuluvat esimerkiksi Erja Dammertin Sotalapset (2003) ja Kanerva Cederströmin Lost and Found (2003).

Animaatiot erottuvat paitsi omana ryhmänään, myös itse kilpailusarjoissa. Etenkin kansainväliseen sarjaan valituissa elokuvissa korostuu animaatio - myös suomalaisten osallistujiensa puolelta. Mukana ovat Jan Anderssonin Nenäliinoja myytävänä (2003) ja Katariina Lillqvistin Kaksitoista kuukautta (2003). Sopivasti festivaalilla juhlistetaan myös suomalaisen animaation 90-vuotista taivalta.

Mediataidetta kokeellisen elokuvan rinnalla

Kokeellinen elokuva läpäisee useamman teeman. Yksi mielenkiintoisimmista osuuksista tulee Itävallasta. Tuotantoyhtiö Sixpack Film perustettiin vuonna 1991 tuomaan julkisuutta itävaltalaisille epäkaupallisille elokuville ja videoille. Yhtiön valikoimia tuotantoja nähdään erityisesti festivaaleilla, nyt Tampereella neljän koosteen verran. Erikseen esittäytyy Sixpackin Gustav Deutschin elokuvan olemassaolon ehtoja pohtiva "elokuvasta koostuva elokuvateoria" Film ist. (2002).

Michael Bhyntrup taas on saksalaisen kokeellisen elokuvan elävä legenda. Hänen autobiografiset lyhytelokuvansa toteuttavat teesiä: "Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy tehdä elokuvia." Koosteita nähdään Tampereella kaksi. Bhyntrup osallistuu itse kokeellista elokuvaa ruotivaan keskustelutilaisuuteen Mika Taanilan ja Sixpackin Gustav Deutschin kanssa lauantai-iltapäivällä. Muiden teemakeskustelujen tavoin kyseessä on kaikille avoin tilaisuus.

Kokeellinen-nimikkeen alle mahtuu myös mm. kotimaisia musiikkivideoita ja AV-arkin kokoama kotimaisen mediataiteen kooste sekä festivaaleja kiertävä eurooppalaisen lyhytelokuvan paketti Europe in Shorts IIX. Viimeksi mainitussa Suomea edustaa Ilppo Pohjolan Routemaster (2000).

Teemoissa puretaan kliseitä ja koulutöissä nähdään vanhoja mestareita

Festivaalin teemamaat ovat tänä vuonna Thaimaa ja Afganistan. Edellinen on nostettu esiin pääasiassa omilla ehdoillaan kameran ollessa maan sisäpuolella, mutta ulkopuolistenkin tulkintoja on esillä. Koosteen nimi, Thaimaa: totta ja tarua, kertoo, että mukana on paitsi dokumentteja, myös fiktiota ja historiallisia tallenteita.

Afganistanin kohdalla ääneen pääsevät muuten yleensä hiljennetyt naiset. Kabulissa toimiva media- ja kulttuurialan kansalaisjärjestö Aïna on kouluttanut erityisesti naisia muun muassa valokuvaajiksi ja videoiden tekijöiksi. Kooste Afganistanin arki sisältää nimensä mukaisesti kuvauksia maan jokapäiväisestä elämästä, sodan pahoinpitelemän yhteiskunnan uudelleen rakentamisesta.

Festivaali tarjoaa paljon erikoisuuksia halukkaalle bongarille klassisista Méliès- ja Tati-pätkistä Franz Kafkan maailman kuvitukseen. Hauskana kuriositeettina voidaan mainita Elokuvakoulujen maailmanjärjestön CILECTin koostama paketti, jossa esitellään nykyään kuuluisien ohjaajien päättötöitä. Joukossa on esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Andrei Tarkovski ja Roman Polanski. Vanhoja mestareita vasten asettuvat tämän hetken media-alan opiskelijoiden loppu- ja harjoitustyöt.

Tarkempaa tietoa tapahtumista ja ohjelmakartta löytyy kätevimmin netistä www.tamperefilmfestival.fi.