Halloweeninä unettomat yöt täytetään painajaisilla

Halloweenin kunniaksi Helsingin Maxim-teatterin valloittaa Night Visions festivaali 24.–26.10.2008. Vuonna 1997 perustettu elokuvatapahtuma on erikoistunut kauhu-, scifi-, kultti- ja fantasiaelokuviin. Tänä syksynä valkokankaan painajaisia kauhistellaan Maximum Halloween 3008 -nimikkeellä.

Festivaali on itsessään kuin kauhuelokuva, jonka pelottavat voimat vapautuvat pimeyden laskeutuessa kaupunkiin. Tummien sävyjen tarinoita tarjotaan omaleimaisesti Nukkumatin valtakaudella. Festivaalin päätapahtuman muodostaa lauantain ja sunnuntain välinen yö, jolloin seitsemän elokuvan kestävyyskisa aloitetaan iltayhdeksältä. Se, joka on edelleen pystyssä aamun valjetessa, on selvinnyt kauhujen yöstä voittajana.

Kyse ei ole vain yksittäisten elokuvien tarjoamisesta, vaan festivaali luo fantastisen kattauksen genre-elokuvien tarjontaan. Aiempina vuosina katsojat ovat saaneet esimakua alan merkkipaaluiksi muodostuneista teoksista, sillä katsojia on hemmoteltu muun muassa Saw, Scream ja Blair Witch Project -elokuvilla. Tänä vuonna ohjelmistossa nähdään yhdeksän uutuutta.

Euroopan ensi-illassa on John Erick Dowdlen ohjaama Quarantine, joka on amerikkalaiseen makuun tehty uusintaversio espanjalaisesta kauhuhitistä [Rec]. Quarantinessa televisioreportteri Angela (Jennifer Carpenter) ja hänen kameramiehensä (Steve Harris) dokumentoivat paloaseman yövuoroa. He päätyvät asuintaloon, jossa tuntematon virus muuttaa talon asukkaita raivohulluiksi. Zombipuremien välttelyn ja elossa selviytymisen esikuvia ei tarvitse hakea kaukaa, vaan 28 päivää myöhemmin ja Resident Evil -elokuvien varjot ovat heijastuneet lopputulokseen.

Hollywood aasialaisilla apajilla

Elokuvatarjonnan Hollywood-tuotannot ovat tämän hetken trendin mukaisesti joko uusintaversioita tai niissä valjastetaan muiden kulttuureiden elokuvasaavutukset amerikkalaisen massaviihteen käyttöön. Tuottajien kädet näyttävät sohineen erityisen innokkaasti aasialaisten karkkikipoissa ja kepposena on tuttujen näyttelijöiden ja tehoste-efektien lisääminen olemassa oleviin tarinoihin.

Amerikkalais-japanilaista yhteistuotantoa edustaa Yoshiro Nishimuran kauhufantasia Tokyo Gore Police, kun taas ranskalaisen Alexander Ajan ohjaama Mirrors tulkitsee korealaista kauhuelokuvaa Into the Mirror. Aja yhdistelee vapaasti itämaiseen psykologiseen kauhuun länsimaista ruumiin silpomiseen perustuvaa lähestymistapaa, kun yövartija (Kiefer Sutherland) kohtaa peileissä kammottavia näkyjä.

Thaimaalaiset Danny ja Oxide Pang pääsivät sentään itse ohjaamaan uusintaversion omasta läpimurtoelokuvastaan. Veljesten palkkamurhaajatarina tuli tunnetuksi graafisesta ja visuaalisesta otteestaan. Amerikkalaisessa versiossa Bangkok Dangerousiin on lisätty tähdeksi Nicolas Cage ja visuaalisuutta on korvattu luotisateella. Onneksi alkuperäisen teoksen draamallista rakkaustarinaa ei ole kokonaan häivytetty suurieleisyydellä ja pintasileydellä.

Japanilaisohjaajista Ryuhei Kitamura puolestaan tarjoilee festivaalilla Hollywood-debyyttinsä The Midnight Meat Train. Kitamura ei tyytynyt amerikkalaistamaan aiempaa tuotantoaan, vaan muokkasi valkokankaalle Clive Barkerin Keskiyön lihajuna -novellin, jossa New Yorkin yön tunteja kuvaava Leon päätyy jäljittämään sarjamurhaajaa.

Englantilaista omaperäisyyttä

Englantilaisilla on oma erityissuhteensa kauhuun ja tälläkin kertaa festivaalilla nähdään maan omaperäistä ja kekseliästä genreviihdettä. Huomion varastaa James Watkinsin esikoisohjaus Eden Lake, joka on saanut runsaasti kehuja brittimediassa. Lontoolaisen nuoren parin viikonloppua maalla on verrattu 1970-luvun kauhuperinteeseen, erityisesti Teksasin moottorisahamurhiin.

Slasher-perinteeseen tätäkin selvemmin liittyy Oliver Blackburnin Donkey Punch. Elokuvan pakollisessa kehyskertomuksessa esitellään lomailevat brittitytöt, jotka päätyvät luksusjahdille päihteiden ja villin seksin pariin. Loppuelokuva noudattaa slasherien mättökaavaa, jossa lihan synneistä rangaistaan verisellä kuolemalla.

Omaperäisin yhdistelmä on Paul Andrew Williamsin gorella ja parodialla kuorrutettu genreyhdistelmä The Cottage. Kidnappaajiksi päätyvistä palkkamurhaajista kertova tarina ylittelee mennen tullen genrejen raja-aitoja ja nauraa väkivaltaviihteen kliseille.

Menneet merkkipaalut

Jos ohjelmistosta löytyy tänä vuonna jotain uutta ja jotain lainattua, ei ole vanhaakaan unohdettu. Festivaali ei keskity pelkästään tuoreimpiin uutuuksiin, vaan pyrkii tuomaan esille myös genrejen käännekohtia, merkittäviä klassikoita ja unohtuneempia kulttiteoksia.

Esillä on muun muassa Antonio Margheretin Danza Macabre vuodelta 1964, joka kunnioittaa Edgar Allan Poen muistoa. Vedonlyönnin takia nuorukainen viettää yönsä goottisessa kartanoympäristössä. Tässä omintakeisessa maailmassa kerrotaan mainioita tarinoita tuonpuoleisesta ja höystetään perinteikäs kauhun maailma melodraamalla ja huumorilla.

Samoin tutustumisen arvoinen on David Durston eksploitaatiopätkä I Drink Your Blood (1970). Nimike viittaa vampyyreihin, mutta sen sijaan kyseessä on ylitseampuva keitos vesikauhua, huumeita, vapaata seksiä, väkivaltaa, paholaisen palvontaa ja sarjamurhaajia. Karmaiseva kokonaisuus pitää sisällään lähes kaikki kauhuelokuvien perusainekset ja houkuttelee painajaismaisiin tunteihin genre-elokuvan pariin.

Lisätietoja:
http://www.nightvisions.info/