Karhut nousevat talvipesistään

Viime vuonna arvostettavan 60 vuoden iän saavuttanut elokuvafestivaali kokoaa tänäkin vuonna niin elokuvamaailman kerman, tulevaisuuden tähdet kuin myös tavalliset samettipenkkien kuluttajat kymmeneksi päiväksi laajaa kirjoa edustavien elokuvagenrejen pariin. Berliiniin Potsdamer Platzin ympäristöön ajalle 10–20.2.2011 keskittyvä festivaali on yksi alan vanhimpia ja arvostetuimpia. Berlinale voikin ylpeästi kamppailla suosiosta Venetsian ja Cannesin elokuvajuhlien rinnalla. 300 000 kappaletta lähentelevä lipunmyynti kertoo jo puolestaan juhlassa jaettavien palkintojen, kuten hopeisen ja kultaisen, karhun merkittävyydestä.

Berlinalen elokuvatarjonta on perinteikkäästi jaettu useampaan osioon. Huomion saavat niin laajempaan levitykseen tähtäävät kokopitkät pätkät kuin myös kirjo lyhyt-, dokumentti- ja taide-elokuvia. Nuoremmalle väelle suunnatut elokuvat ja elokuvamaailmaan ponnistavien opiskelijoiden työt ovat toki jälleen perinteikkäästi esillä. Berlinale on myös tunnetusti tarjonnut vuosittain alan ihmisille areenan keskusteluun ja uuden oppimiseen. Yhdeksän päivän ajan ammattilaisilla on mahdollisuus tutustua The European Film Marketissa alan uusimpiin mullistuksiin. Tänä vuonna pohditaan eyisesti indie-elokuvan rahoitusmahdollisuuksia sekä selviytymiskeinoja kolmiulotteiseksi muuttuneen elokuvamaailman pyörteissä.

3D-tekniikka on löytänyt tiensä Berlinalenkin elokuvatarjontaan. Yksi festivaalien yllättävimmältä kuulostavista elokuvista on ohjaaja Wim Wendersin tekemä 3D-tanssielokuva. Nyt ei kuitenkaan ole kyse viime vuosina teini-ikäisten päitä humalluttavasta hiphop-liikkeillä mässäilystä vaan kunnianosoituksesta saksalaista koreografia ja tanssijaa Pina Bauschia kohtaan. Pina (2011) meinasi joutua hyllylle Bauschin äkillisesti kuoltua ennen kuvauksia, mutta Wenders päätti lopulta rakentaa tyylikkään kunnianosoituksen tanssin kauneuden esiintuojan muistolle. Myös ohjaaja Werner Herzog tuo 3D-esikoisensa Cave of Forgotten Dreamsin (2010) nyt ensi kertaa eurooppalaisen yleisön eteen. Dokumentissa kuvataan pääosin Chauvetten luolaa, josta on löydetty vanhimpia tunnettuja kivikauden luolamaalauksia. Elokuvasta järjestetään festivaaleilla erikoisnäytös.

Jälleen toinen toistaan loisteliaammat elokuvat kuuluvat Berlinalen tarjontaan. Tänä vuonna festivaali rykäistään käyntiin tehotiimi Joel ja Ethan Coenin elokuvalla Kova kuin kivi (2010). Pätkä on jo nyt noussut veljesparin menestyksekkäimmäksi elokuvaksi Yhdysvaltojen markkinoilla. Charles Portisin romaaniin perustuvan adaptaation teki tosin Henry Hathaway jo vuonna 1969. Tuolloin pääosaa esittänyt John Wayne pokkasi suorituksestaan Oscar-palkinnon. Tällä kertaa taidonnäyte tulee samaisia pystejä kahmineelta Jeff Bridgesiltä. Myös kilpailusarjassa paistattelee mielenkiintoisia elokuvia, kuten kauhulla leikkivän Jaume Collet-Serran Unknown (2011), uutta argentiinalaista elokuvaa edustavan Rodrigo Morenon A Mysterious World (2011), jo esikoisohjauksellaan Maria Full of Gracella (2004) tunnetuksi tullut Joshua Marstonin The Forgiveness of Blood (2011) sekä dialogilla harvemmin pröystäilevän Lee Yon-Kin Come Rain, Come Shine (2011).

Retrospektiivi on tämän vuoden Berlinalessa pyhitetty ohjaaja Ingmar Bergmanin muistolle. Vuonna 2007 menehtynyt ohjaaja ehti pitkän uransa aikana tehdä yli 60 elokuvaa. Berlinale nostaa esiin ikimuistoisia klassikoita ohjauksen ja käsikirjoituksen mestarilta, kuten elokuvat Seitsemäs Sinetti (1957), Fanny ja Alexander (1982) sekä Kasvot (1958). Paikalle saapuu ohjaajan kollegoita kameran molemmilta puolilta kertomaan yhteistyöstä legendan kanssa. Retrospektiivi tuo katsojille myös ohjaaja Stig Björkmanin dokumentteja, joissa hän on kuvannut Bergmania työssään.

Suomalaisetkin elokuvat ovat tavalla tai toisella olleet esillä Berlinalessa. Tänä vuonna valokeilaan pääsevät nousemaan dokumenttien Panorama-sarjassa Kaurismäen veljekset. Mikan ohjaama Mama Africa (2011) on kunnianosoitus eteläafrikkalaisen laulaja Miriam Makeban työlle ja elämälle. Akilta puolestaan esitetään hänen tuottamansa Barzakh (2011), jossa liettualaissyntyinen ohjaaja Mantas Kvedaravicius kuvaa tšetšeeniperheiden syvää huolta kadonneiden sukulaisten kohtaloista.

Berliinin elokuvajuhlilla on läpi historiansa ollut poliittinen leima. Onkin osuvaa, että kantaaottava festivaali järjestetään juuri Berliinissä, jonne poliittisten ristiriitojen rihmastot ovat yltäneet vuosikymmenten ajan. Vuonna 1970 saksalaisohjaaja Michael Verhoeven järisytti sekä yleisön että tuomariston mielenrauhaa elokuvallaan O.K. (1970) tuomalla katsojien silmille esimerkkejä amerikkalaisten pöyristyttävän käytöksen Vietnamissa. Kohun saattelemana festivaali jouduttiin keskeyttämään ja karhut jäivät jakamatta.

Tämän vuoden kannanotot näkyvät toki elokuvatarjonnassa, mutta myös tuomariston riveissä. Päätuomari Isabella Rossellini tekee päätöksen yhdessä viiden muun tuomarin kanssa, vaikka arvovalta on normaalisti kuulunut yhteensä seitsemälle. Syynä muutokseen on tuomaristoon valitun iranilaisohjaaja Jafar Panahin vangitseminen. Juuri ennen vuodenvaihdetta hänet tuomittiin vankilaan kuudeksi vuodeksi ja elokuvantekokieltoon peräti 20 vuoden ajaksi islamilaista kulttuuria vastaan toimivien elokuviensa vuoksi. Berlinale kunnioittaa menestysohjaajaa pitämällä Panahin tuomaristopaikan hänelle varattuna. Juhlassa esitetään myös viisi kyseisen ohjaajan elokuvaa, muun muassa hopeisen karhun vuonna 2006 voittanut Naiset paitsiossa (Offside).

Lisätietoja festivaalin kotisivulta: www.berlinale.de