VALLANKUMOUS - MUTTA KENEN JA MIKSI?

Viime viikonloppuisen (20.-23.11.2003) Avanto-festivaalin hämmentävimpiin esityksiin kuului odotetusti amerikkalaisen Mark Boswellin kokeellinen vainoharhainen trilleri The Subversion Agency. Se on villi, kokeellisen elokuvan harrastajallekin hämmentävä yhdistelmä kierrätettyä dokumenttikuvastoa, salaviisasta poliittista kommentaaria ja viistoa huumoria.

Boswell on ohjaajana kiinnostava hahmo. Hänet tunnetaan 1990-luvun Floridan underground-elokuvapiirien primus motorina ja kokeellisten lyhytelokuvien ohjaajana. Hän on myös reissannut pitkin Eurooppaa, ihastunut ikihyviksi kylmän sodan aikaisen Itä-Berliinin ilmapiiriin ja elättänyt itseään muun muassa golfammattilaisten mailapoikana.

Ajoittain porvarillisen kuuloisista toimeentulokeinoistaan huolimatta Boswell tunnustaa vasemmistolaisen Nova-Kino-liikkeen värejä. The Subversion Agency tuntuukin melko lailla toteuttavan liikkeen ajatuksia situationistisesta tekijänoikeuskritiikistä ja kapitalismia kohtaan tunnetusta vainoharhasta. Vanhojen arkistofilmien sämplääminen ja näiden estoton yhdistely uuteen, näyttelijöiden kanssa kuvattuun materiaaliin saa katsojassa aikaan jatkuvan epävarmuuden tunteen koskien sekä kuvan alkuperää että tekijän tai elokuvan henkilöiden tarkoitusperiä. Mustavalkoinen elokuva tuntuu ja näyttää Jean-Luc Godardin ohjaamalta ja William Burroughsin käsikirjoittamalta, Kuubaan sijoittuvalta versiolta Francis Ford Coppolan Keskustelusta.

Elokuvan epämääräinen ja epälineaarinen juoni kertoo amerikkalaisen asekauppiaan seikkailuista hämmentävässä K-Zonen valtiossa. K-Zone on kuin yhdistelmä Kuubaa ja jonkinlaista amerikkalaista vaihtoehtotodellisuutta, valtiososialistista Amerikkaa. Elokuva ilmoittaa heti alkumetreillä haluavansa kysyä, ketkä lopulta ovat kumouksellisia, kuka edustaa subversion agencya. Yhtäältä elokuvan kritisoima kapitalistinen systeemi on kumouksellinen suhteessa ihmisten todellisiin tarpeisiin, toisaalta elokuvan oma maailmankatsomus pyrkii kapitalismin arvomaailman horjuttamiseen.

The Subversion Agency on sekä kuvan että äänen tasolla äärettömän tyylikäs teos. Rakeisen ja vanhahtavan arkistomateriaalin on annettu sanella koko elokuvan visuaalinen asu. Ääniraita pursuilee elektronista musiikintapaista, kohinaa, piipitystä ja häiriöääniä. Kerronta katkaistaan useaan otteeseen äänellisillä ja kuvallisilla epäjatkuvuuksilla ja häiriöillä. Katsomiskokemus on tirkistelevä ja salamyhkäinen.

Valitettavasti elokuvan komedialliset pyrkimykset eivät täysin onnistu. Amerikkalaisten klassikkopoliitikkojen, kuten Nixonin ja Kissingerin, puheiden asettaminen uusiin yhteyksiin on jo hiukan kulunut kikka. Muutenkin suoranaiseen hauskuuttamiseen pyrkivät rinnastukset saavat aavistuksenomaisesti vaivaantumaan. Boswellin muuten erittäin tyydyttävän teoksen olisi suonut kurinalaisemmin pysyvän vakavamman tai ainakin pinnanalaisemmin hauskan paranoian parissa.