Welcome to the Rileys kotikatsomo

Lapsensa menettäneiden vanhempien keskeneräinen surutyö on ollut hyvin suosittu aihe erityisesti amerikkalaisissa elokuvissa viime vuosina. Jake Scottin ohjaama Welcome to the Rileys (2010) on jälleen yksi variaatio teemasta. Kerronnan painopiste ei kuitenkaan ole surussa vaan siinä sysäyksessä, jonka elämä joskus jatkuakseen tarvitsee.

Doug Riley (James Gandolfini) ja hänen vaimonsa Lois (Melissa Leo) ovat menettäneet teini-ikäisen tyttärensä auto-onnettomuudessa. Toisistaan vieraantuneen pariskunnan elämä keskiluokkaisella esikaupunkialueella on tasaisen harmaata ja ilotonta. Doug lohduttautuu pelaamalla pokeria ja tapailemalla kantakuppilansa tarjoilijatarta, fobioista kärsivä Lois kyhjöttää neljän seinän sisällä.

Työmatkalla New Orleansissa Doug tapaa 16-vuotiaan Malloryn (Kristen Stewart), joka elättää itsensä stripparina ja prostituoituna. Uhmakas ja aggressiivinen tyttö elvyttää masentuneen miehen isälliset tunteet ja tarjoaa tälle mahdollisuuden tuntea itsensä taas tarpeelliseksi. Doug majoittuu Malloryn ränsistyneeseen vuokra-asuntoon ja tulee samalla pakottaneeksi avioliittonsa puolesta pelkäävän Loisin tien päälle.

Welcome to the Rileys on lähinnä musiikkivideoita ohjanneen Jake Scottin toinen pitkä elokuva. Se on herkkävireinen ja melankolinen ihmissuhdetutkielma, joka välttää liiallisen sentimentaalisuuden, mutta kärsii keskiluokan koteloituneita tunteita tutkaileville indie-elokuville tavallisesta jähmeydestä. New Orleansin tarjoamia rosoisia puitteita olisi suonut hyödynnettävän enemmän elokuvan tunnelman elävöittämiseksi.

Twilight-tähti Kristen Stewart näyttelee sekoilevaa Malloryä hivenen yliampuvasti, kun taas Gandolfini on turhankin pidättyväinen nallekarhumaisena Dougina. Parhaiten näyttelijöistä onnistuu Oscar-palkittu Melissa Leo, jonka henkilöhahmo herää elokuvan kuluessa eloon. Vaikka Lois Riley vaikuttaa aluksi nukkemaiselta sivuhenkilöltä, hänestä tulee lopulta koko tarinan sydän.