The Woman in the Fifth kotikatsomo

Puolalaissyntyisen, sittemmin Britanniaan siirtyneen ohjaajan Pawel Pawlikowskin elokuvat eivät ole yltäneet Suomessa valkokankaalle hänen ensimmäistä pitkää elokuvaansa Viimeistä rantaa (2000) lukuun ottamatta. Debyyttiohjaus keräsi kansainvälistä huomiota festivaaleilla, ja Suomessa se nähtiin tuoreeltaan muun muassa Sodankylässä. Hänen toinen elokuvansa My Summer of Love (2004) on esitetty täällä televisiossa.

The Woman in the Fifth (2011) lukeutuu psykologiseksi trilleriksi, kuten ohjaajan edellinenkin elokuva. Kirjailija Tom Ricks (Ethan Hawke) saapuu Pariisiin perheensä luo. Kirjailijan vaimo ei halua tietää miehestä mitään ja hälyttää poliisit paikalle. Ricks pakenee ja tulee ryöstetyksi. Hän päätyy rahattomana rähjäiseen hotelliin ja ajautuu töihin hämäräperäiseen bunkkeriin. Ricksiä pitää koossa halu tavata tytärtään, jolle hän kirjoittaa maanisesti kirjettä.

Ricks on mies vailla materiaa ja menneisyyttä. Sen verran salaisuuden verhot raottuvat, että saamme tietää hänen kirjoittaneen yhden onnistuneen romaanin. Ricks kutsutaan kirjallisuusiltaan, jossa hän tapaa Margitin (Kristin Scott Thomas). Hän on elokuvan kohtalokas nainen, joita Pariisista nähtävästi aina löytyy. Parin suhde muuttuu kiihkeäksi romanssiksi, mutta samalla Ricksin ympäriltä alkaa kuolla kummallisesti ihmisiä.

Trillerin imu toimii elokuvan puoleen väliin. Toimivimpia elementtejä on Ricksin tuntematon menneisyys. Missä hän on luuhannut? Miksi hänen vaimonsa ei halua nähdä häntä? Margitin salaperäisyys toimii siihen saakka, kun hän alkaa jumaloida ennestään tuntematonta miestä muutaman tapaamisen jälkeen. Myös Ricksin työ valvontakameran edessä tarjoaa ravintoa mielikuvitukselle. Mitä suljettujen ovien takana tapahtuu? Ohjaaja kuvittaa hienosti myös Ricksin kirjallista maailmaa, jossa vallitsee rauha vastavoimana kirjailijan sekoilulle todellisuudessa.

Elokuva lässähtää lopulta ennalta-arvattavuuteen ja kliseisiin. Kohtalokas nainen, hampuusin kirjailijan habitus ja rikollisten maailma ajavat ohjaajan umpikujaan, josta ei löydy loogista saatikka omaperäistä loppuratkaisua. Ehkäpä käsikirjoitus olisi ollut syytä kirjoittaa vielä kerran? Luottoa Pawlikowskilla taitaa kuitenkin olla, koska on saanut elokuvaansa nimekkäät näyttelijät.