The Veteran kotikatsomo

Ammattisotilas Robert Miller (Toby Kebbell) palaa Afganistanista takaisin kotiinsa Lontoon ankeaan vuokrakasarmigettoon, jossa valtaa pitävät huumekauppiaat. Robert ei kykene sopeutumaan arkielämään ja ottaa kiitollisena haasteen vastaan, kun hänet värvätään pysäyttämään islamistiterroristien pommikampanja. Robert yritetään värvätä myös paikallisen huumejengin toimintaan, mutta hän kieltäytyy ja on sen jälkeen kotikulmillaan merkitty mies.

Kerronnan rytmi on verkkainen ja viipyilevä, ja katsoja odottaa koko ajan toiminnan käynnistymistä. Juoneen ympätään koko ajan lisää henkilöhahmoja, joiden tarkoitusperistä ei oikein ota selvää, ja toimintakohtaukset jäävät irrallisiksi väkivallan purkauksiksi, joille ei löydy mitään selitystä. Elokuvan seuraaminen käy jo puolenvälin tietämissä työlääksi, kun punaista lankaa ei vain tunnu löytyvän. Mielenkiinto pysyy hädin tuskin yllä loppuun saakka, jolloin odotus palkitaan todellisella antikliimaksilla.

The Veteran heittää hukkaan hyvät ainekset, jotka sillä on käsissään. Traumatisoituneista sotilaista, tiedustelupalvelujen viitta ja tikari -leikeistä, urbaanien gettojen väkivallasta ja toivottomuudesta, oman käden oikeudesta, ystävyydestä ja lojaalisuudesta, terrorismista ja ties mistä luulisi saavan aikaiseksi kunnon käsikirjoituksen.

Elokuvan karu miljöö ja etäännyttävä viileys toimisivat napakamman otteen ja selkeämmän juonen tuella. Käsikirjoitusta olisi selkeästi kannattanut vielä hioa ja tiivistää. Nyt liian monimutkaiset juonikuviot ja irrallisiksi jäävät tapahtumat ja henkilöhahmot toimivat juuri päinvastoin kuin tekijät ehkä halusivat niiden toimivan; katsojan hämmennys vain lisääntyy elokuvan edetessä, eikä mikään kokoa juonen lankoja lopussa yhteen. En muista vähään aikaan nähneeni elokuvaa, joka jättäisi näin tyhjän olon. Sex Pistols -yhtyeen laulaja Johnny Rotten vinoili aikoinaan hölmistyneelle amerikkalaisyleisölle: ”Tuleeko koskaan sellainen olo kuin teitä olisi huijattu?” Tämän elokuvan kohdalla vastaisin kyllä.