Ten Thousand Saints kotikatsomo

Mikään nuoruudesta kertova suhteellisen realistinen elokuva ei voine olla enää omaperäinen. Seksiä, huumeita, musiikkia ja suuria tunteita on ollut aina ja tulee aina olemaan. Parasta on tehdä elokuva, jonka henkilöiden koheltamiseen ja lapsellisiin päätöksiin voi suhtautua sympatialla ja ajatuksella ”kyllä ne tuosta vielä oppivat”. Ten Thousand Saints on malliesimerkki: se on hyvin perinteinen, mutta myös sympaattinen nuorisokuvaus.

Jude (Asa Butterfield) on angstaava, kitaraa soitteleva ja pilveä poltteleva teini. Hänet lapsena jättänyt isä (Ethan Hawke) lähettää uuden naisystävänsä tyttären Elizan (Hailee Steinfeld) tämän luokse, ja perinteisen huumeseksikuvion myötä Juden paras ystävä Teddy (Avan Jogia) kuolee yliannostukseen pistettyään ensin Elizan paksuksi.

Elokuva alkaa kuluneesti leikkifilosofisen ääniraidan säestyksellä ja Juden lapsuusmuistoilla, eikä täten anna kovin mairittelevaa kuvaa tulevasta elokuvasta. Filosofinen lässytys jää kuitenkin onneksi taka-alalle eteenpäin vyöryvän ahdistuksen, tunteiden ja musiikin vallatessa tilaa.

Elokuvan suhtautumisessa nuoruuteen on jotain hyvin vilpitöntä ja lempeää. Teini-iän jo ohittaneena monia nuorisoelokuvia tulee katsottua liian ryppyotsaisesti ja tuomitsevasti, vaikka monelta osin se jälkiviisasta onkin. On mukavaa huomata, ettei Judea ja Elizaa ole kuvattu liian pintapuolisesti, vaan heidän kokemilleen tunteille on annettu sopivasti tilaa kehittyä.

Käsikirjoitus on melko sujuva ja keskittyy suurelta osin Juden, Elizan ja Teddyn veljen (Emile Hirsch) välisiin konflikteihin. Vuoropuhelu on tarpeeksi syvällistä, jotta elokuvan juonellinen kaari kestää tämän melko pitkällisen jauhamisen. Elokuva noudattelee perinteistä slice of life -tyyppistä kerrontaa, jossa pienet yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden.

Tällaisella kerronnalla on ansionsa ja ongelmansa. Suurin heikkous on siinä, kuinka pinnallisesti elokuva käsittelee surua ja rakkaan ihmisen menettämistä. Toki he ovat ”vain” teini-ikäisiä, mutta parhaan ystävän menettäminen ja vahinkoraskaus eivät ole ongelmista pienimpiä. Varsinkin Juden hahmo on tässä suhteessa hyvin yksiulotteinen eikä Asa Butterfieldin sinänsä aivan kelvollinen roolisuoritus tavoita samanlaista elämänahdistusta ja -janoa kuin Elizaa näyttelevän Hailee Steinfeldin.

Vanhemmuuden teemaa elokuva onnistuu käsittelemään paremmin. Elokuvalle tuo lisäpuhtia Ethan Hawken esittämä Juden isä, jonka ei niin vakava ote tekee elokuvasta nautittavamman. Hänen vilpittömän mutkaton lähestymistapansa vanhemmuuteen on kaikessa epäloogisuudessaan mukava vastakohta tulevan äidin huolelle.

Ajoittainen pinnallisuus ei kuitenkaan häiritse kokonaisuudesta nauttimista. Ten Thousand Saints on piristävä kokoelma nuorten ihmisten elämässä olevia hetkiä, joihin kannattaa suhtautua huolettomalla ja menevällä asenteella. Ehkä elokuvasta saatu nautinto on samanlaista kuin se pikapano kotibileissä, nopeaa ja ohimenevää, mutta ainakin ilman huonoja seurauksia.