Scary MoVie 5 kotikatsomo

Aika rientää. Scary Movie-sarja on edennyt viidenteen osaan ja hankkinut siinä sivussa useita toistaan huonompia jäljitelmiä.

Tekijäkaarti on ehtinyt vaihtua kahdesti. Ensimmäisistä episodeista vastasivat Wayansin veljekset, joiden elokuvat pyörivät ylilyödyn alapää- ja eritehuumorin ympärillä. Seuraavat kaksi osaa olivat David Zuckerin tuotoksia. Hän toi sarjaan koomikkomestari Leslie Nielsenin, jonka pelkkä läsnäolo riitti nostamaan sarjan profiilia useammalla asteella.

Viidennessä osassa Zucker on jättäytynyt pelkäksi kynäniekaksi ja siirtänyt ohjausvastuun Malcolm D. Leelle, jonka portfoliosta löytyy muutamia keskivertoisia Hollywood-komedioita. Mikään hänen aiemmista tuotoksistaan ei kuitenkaan antanut odottaa näin kelvottoman kurjaa tekelettä. Viides osa on sarjan kiistaton pohjanoteeraus. Vaikka Nielsenin kuolema oli kova isku komedialle, en ole aivan varma, olisiko hänkään pystynyt tekemään mitään tämän pökäleen pelastamiseksi

Alku vaikuttaa kelvolliselta. Avauskohtauksessa Charlie Sheen ja Lindsay Lohan esittävät fiktiivisiä (?) versioita itsestään ja osoittavat kiitettävää kykyä nauraa omalle imagolleen. On sääli sinänsä, ettei kumpaakaan heistä nähdä tämän jälkeen elokuvassa. Esiintyminen levyn kannessa antaa odottaa isompaa roolia.

Varsinainen juoni mukailee yllätyshitiksi muodostunutta Mamaa, joka sai ensi-iltansa vain neljä kuukautta ennen parodiaversiotaan. Kiireinen tuotanto näkyy huumorissa, joka tuntuu pakotetulta. Jokaisesta lainatusta kohtauksesta on yritetty löytää jotain hauskaa, minkä vuoksi suurin osa vitseistä kallistuu helppoihin ratkaisuihin, eli alapäähän. En nauranut elokuvan aikana kertaakaan.

Huonon huumorin lisäksi komediaan on upotettu kohtuuttomasti cameo-esiintymisiä. Sheenin ja Lohanin lisäksi valkokankaalla vilahtavat myös räppäri Snoop Dogg, pop-laulaja Usher ja omana itsenään esiintymisestä uuden uran luonut Mike Tyson. Cameo-roolit on ilmeisesti tarkoitettu tarjoamaan halpoja nauruja, mutta jäätelötikun perseeseensä tuikkaavan pikkutytön unohtamiseen tarvitaan jotain ihan muuta kuin mopin kanssa tanssiva Usher.

Kaikki parodioitaviksi valitut elokuvat eivät edelleenkään edusta kauhugenreä. Pääasiallisia inspiraation lähteitä ovat jo aiemmin mainitsemani Mama ja Paranormal Activityt, mutta mukaan on ympätty myös irvailua kolmen vuoden takaisille Black Swan- ja Inception-hiteille. Vanhentuneita lähdeteoksia on tasapainotettu Fifty Shades of Grey -kirjalle hekottelevalla kohtauksella – siitä kirjasta kun on vasta elokuva tekeillä.

Scary Movie 5 on tehty dollarinsymbolit silmissä ilman minkäänlaista kunnianhimoa, makua tai omanarvontuntoa, eikä sen sisältöä voi puolustella mitenkään. Se ei ole edes niin huono, että se olisi hauska, koska se itse luulee olevansa hauska. Nauraminen Scary Movie 5:lle on yhtä hauskaa kuin vammaisen pilkkaaminen. Se aiheuttaa ainoastaan syyllisyyttä.