Kaikkien aikojen pulsarit

Elokuvia, joita en kerta kaikkiaan ole yhdeltä istumalta kyennyt läpi katselemaan, ei ole montaa. Rampe & Naukkis on yksi näistä harvinaisuuksista. Kaikki kunnia Peteliukselle ja Kallialalle, ja ennen kaikkea heidän työlleen suomalaisen televisioviihteen parissa, mutta jälleen kerran on todistettu, että mikä toimii tv-sketsinä, ei toimikaan elokuvana.

Muusikkoveijarit Rampe ja Naukkis muodostavat yhtyeen Trio Erektus, joka musisoi ja jutusteli minuutin pari taannoisissa Kallialan ja Peteliuksen sketsisarjoissa. Huoltoaseman humppapumpussa kiteytyi jotain täysin sanoin kuvaamatonta muusikkoelämästä ja humppaorkesterin keikka-arjesta. Parin minuutin pätkät tv-ruudussa ovat jääneet suomalaisen sketsiviihteen historiaan. Huumorihahmojen varaan kyhätty elokuva ei sitten enää lunastakaan paikkaansa missään muistettavassa historiakirjoituksessa, vaan unohtunee hämärimpien videohyllyjen pimeimpiin ja pölyisimpiin nurkkiin, kunnes vuosisata myöhemmin silloiset mediatutkijat kaivavat tämänkin aarteen esille ja alkavat tehdä viiltävää analyysiä 1900-luvun lopun television ja elokuvan käsikynkästä.

Rampe & Naukkis on kaikilta kuviteltavissa olevilta osa-alueiltaan epäonnistunut. Kohtaukset ovat puuduttavan staattisia eikä niissä juuri muuta tapahdu kuin, että pääosapari joko seisoo tai istuu ja puhuu epäselvästi sekavia. Huumoria tässä puisevuudessa ei ole palaneen puupennin vertaa. Ei tätä pelasta edes Peteliuksen kaikkien aikojen kadehdittavimman tuuheat pulsarit.

*
Arvostelukäytännöt