Pieni merenneito kotikatsomo

Walt Disney Klassikot -sarjassa ilmestyvät videolle kaikki tämän megayhtiön tuottamat pitkät animaatioelokuvat. Tällä kertaa on vuorossa vuonna 1989 valmistunut, H.C. Andersenin satuun perustuva Pieni merenneito. Monestako tuona vuonna valmistuneesta elokuvasta voisi käyttää nimitystä klassikko? Ei varmasti monestakaan. Tosin on muistettava että klassikko-nimityksen on elokuvalle antanut vain sen valmistanut yhtiö. Suurin osa tässä sarjassa ilmestyneistä animaatioelokuvista, kuten Tuhkimo, Peter Pan, Liisa ihmemaassa tai tämä Pieni merenneito, perustuvat tietysti todellisiin klassikkosatuihin. Mutta on ehkä hieman korskeata kutsua niitä aivan kaikkia sentään klassikoiksi.

© 1989 Walt Disney

Ariel on merenkuninkaan, Tritonin, nuorimmainen tytär, jota kiehtoo suuresti meren yläpuolinen ihmisten maailma. Hän keräilee mereen pudonneita ihmisten tavaroita kokoelmiinsa. Yhdessä uskollisen ystävänsä, Pärsky-kalan kanssa hän käy katsomassa laivojen ikkunoista ihmisten elämää. Hän haikailee omistavansa jalat, joilla voisi tanssia, kuten ihmiset tekevät.

Eräänä päivänä hän on tutkailemassa jälleen ihmisten laivaa, kun se joutuu myrskyyn ja ajaa karille. Laivalta mereen putoaa prinssi, jonka Ariel pelastaa rannalle. Ariel rakastuu tähän ihmiseen ja Prinssille jää hänestä vain muistoksi ihana ääni, jonka sävel muistuttaa pelastajasta. Arielin on päästävä prinssinsä luo hintaan mihin hyvänsä. Hänen ainoaksi auttajakseen tulee paha Merinoita Ursula, joka havittelee meren valtakuntaa itselleen. Pieni rakastunut merenneito joutuukin maksamaan kovan hinnan jaloistaan.

Disneyn tyyliin sovitettua

Pieni merenneito on ehkä yksi kauneimmista ja surullisimmista saduista, jonka omasta lapsuudestani muistan. Alkuperäisessä sadussahan Pieni merenneito ei koskaan saa prinssiään tai pääse ihmisten maailman jäseneksi. Hän hajoaa aaltojen vaahdoksi koskaan rakkautta kokematta. Mutta eihän tällainen sovi Disney-elokuvan lopuksi, ei tietenkään. Siispä käsikirjoittajat ovat jälleen kerran sovittaneet alkuperäisen sadun Disneyn formaattiin sopivaksi. Kyllähän Disney-piirretyissä vuodatetaan kyyneliä, mutta harvemmin elokuvan lopussa ja ei koskaan päähenkilön kuollessa. Sentimentaalisuus kun on lähtemätön osa amerikkalaista elokuvatuotantoa, mutta aito surullisuus taas ei.

Jälleen kerran on todettava, vaikka vain näin videokuvan välityksellä, että Disneyn piirroselokuvien tekninen taso on todella loistava. Pieni merenneito on kaikessa merenalaisessa loistossaan aivan satumaista katseltavaa. Tässä elokuvassa eivät vielä tietokoneet jyllää ihan sillä tahdilla, kuten tämän vuosikymmenen Disney-elokuvissa, mutta jälki on sitä kautta ehkä hieman lämpimämpää. Pieni Merenneito Ariel on niin raikkaan kaunis pitkine punaisine hiuksineen ja sorjine vartaloineen, että hän on lunastanut paikkansa Tuhkimon ja Ruususen rinnalla prinsessojen aatelissa. Elokuvan paha, Merinoita Ursula jää myös Disney-galleriaan aika onnistuneena ilkimyksenä muistuttaen kai lähinnä jotain irstasta bordelli-emäntää olemuksellaan.

Pienen merenneidon suomalaisesta äänimaailmasta vastaa Matti Ranin, jonka ohjauksella toteutettiin monta Disney-käännöstä ennen kuin tuotantotalo Werne ja Pekka Lehtosaari astuivat ohjaimiin. Lehtosaaren ohjauksessa ovat monet uudet ja hiukan vanhemmatkin Disney-dubbaukset saaneet kiitosta Amerikasta asti. Mutta ei tämä Matti Raninin työstämä jälki mitenkään huonompaa ole. Hahmojen suomalaisina niin puhe- kuin lauluääninä esiintyvät mm. Mikko Kivinen, Tom Wentzel, Ulla Tapaninen ja itse Arielina Johanna Nurmimaa. Varsinkin Wentzel ja Tapaninen hoitavat roolinsa todella suurella sydämellä ja taidolla. Laulujen suomalaiset sanat ovat Matti Raninin käsialaa ja sävellykset taas Disney-konkarin, Alan Menkenin, loisteliasta säveltuotantoa. Pieni merenneito sai Oscarin juuri hänen ansiostaan. Tuolla pystillä palkittiin Pienen merenneidon alkuperäismusiikki ja paras laulu, galypso-henkinen "Under the Sea", suomeksi "Aalloissa Siis !".