Monte Criston kreivi kotikatsomo

Alexandre Dumas vanhemman klassikkoromaani Monte-Criston kreivi (Le Comte de Monte-Cristo, 1844) on saanut lukuisia elokuvasovituksia taiteenlajin alusta alkaen. Sen teemat rakkaudesta, kostosta ja anteeksiannon mahdottomuudesta ovat resonoineet ajallisesta tai maantieteellisestä paikasta riippumatta. Teoksen kiinnostavimpiin adaptaatioihin kuuluu brittiläisen David Greenen ohjaama sekä Sidney Carrollin ja Fred A. Wylerin kirjoittama televisioelokuva Monte Criston kreivi (The Count of Monte Cristo, 1975).

Tarina on tuttu. Pitkältä merimatkalta palaava Edmond Dantès (Richard Chamberlain) odottaa ylennystään kapteeniksi sekä naimisiinmenoa kihlattunsa Mercedeksen (Kate Nelligan) kanssa. Dantèsin vihamiehet Danglars (Donald Pleasence), Caderousse (Alessio Orano) sekä Fernand Mondego (Tony Curtis) kirjoittavat hänet tuomitsevan syytekirjeen ja lähettävät sen oikeuden virkamies Gérard de Villefortille (Louis Jourdan). Ilman oikeudenkäyntiä bonapartistina Ifin vankilasaarelle vuosikymmeniksi tuomittu Dantès alkaa suunnitella pakoaan vankitoverinsa Abbé Farian (Trevor Howard) kanssa, joka omaa myös tiedon aarteen sijainnista Montecriston saarella.

Dumas’n tiiliskivimäinen romaani on kääntynyt Greenen ohjauksessa sivujuonteet ja hahmot oikovaksi mutta vahvatunnelmaiseksi elokuvaksi. Alun perin tuottaja Norman Rosemontin minisarjaksi kaavailema ja televisiolle tehty elokuva on yllättävän laadukas näyttelijöidensä sekä tuotantosuunnittelunsa osalta. Elokuva herättää 1800-luvun alun Napoleonin ajan Ranskan henkiin sen moderneine puolineen mutta brittiläisten pukudraamojen konventioiden puitteissa.

Hiljattain menehtyneen Richard Chamberlainin (1934–2025) karismaan henkilöityvä Dantès on katsojan sympatiat puolelleen saava kostaja, missä on jotain samaa kuin hänen myöhemmässä roolissaan minisarjassa Shogun – voittamaton (1980). Dantèsin vihamiehiä esittävät Donald Pleasence ja Tony Curtis sekä ystävänä ja mentorina nähtävä Trevor Howard ovat sen kaliiberin näyttelijöitä, joita harvemmin televisiotuotannoissa nähdään. He nostavat koko elokuvan tasoa, vaikka tarina itsessään on jo lähes puhki kulunut.

Draama ennen Dantèsin pakoa on elokuvan emotionaalisesti vahvin osuus. Syyttömänä vankilaan tuomitun miehen tuska sekä paon valmistelu Farian kanssa luovat onnistuneesti jännitettä. Jaksoon tuo syvyyttä moraalinen pohdiskelu Farian roolista Dantèsin vihamiesten tunnistamisessa ja sitä kautta hänen kostonsa mahdollistamisessa. Ajatus koston ylisukupolvisesta tuhoavuudesta sekä sen toteuttajan vajoamisesta sisäiseen tyhjyyteen ovat elokuvassa läsnä.

Aarteen löytämistä seuranneiden vuosien jälkeen tapahtuva Dantèsin paluu ranskalaiseen yhteiskuntaan mysteerisenä ja identiteettinsä valkoistenhiustensa alle peittävänä Monte Criston kreivinä on kerronnallisesti kohotettu. Se kuitenkin epäonnistuu valottamaan hänen jo valmiilta tuntuvia suunnitelmiaan, ennen niiden toteutumista. Katarttinen vihamiesten tuhoaminen, mitä erilaisimmin keinoin, yksi toisensa jälkeen tiivistyy Dantèsin luetellessa numerot heidän lopullisen kaatumisensa myötä.

Televisioelokuviin liitetty rajattu ilmaisu näkyy tapahtumien rajauksessa sekä kohtausten häivytyksissä mustaan ohjelmavirran katkoja ennakoiden. Silti elokuvan innovatiivisuus, jyrkkien kuvakulmien käyttö sekä Ifin vankilan suljetun tilan esittäminen ovat vaikuttavia. Epiikkaa luova Allyn Fergusonin musiikki korostaa hyvällä tavalla vanhanaikaisen seikkailukertomuksen tuntua. 50 vuotta täyttävän elokuvan uusi blu-ray julkaisu on kuvaltaan, joka esitetään teatterikuvasuhteessa 1.85:1, ja ääneltään taiten restauroitu, mutta lisämateriaalit uupuvat kokonaan ja kesto ilmoitetaan kannessa väärin.

David Greene ohjaama televisioelokuva Monte Criston kreivi on laadukas vanhan ajan seikkailukertomus, joka ei kuitenkaan tavoita Dumas’n klassikkoteoksen monia vivahteita. Televisiosarja versio olisi voinut olla dramaturgisesti onnistuneempi kuten Yle Areenastakin löytyvä (6.11.2025) Monte-Criston kreivi (2024). Silti Greenen versio on puutteistaan huolimatta laatunäyttelijöiltään ja visuaaliselta anniltaan mieleenpainuva aarre televisioelokuvien joukossa.