McLeod's Daughters: The Complete Collection kotikatsomo

Australian takamailla sijaitsevan karjatilan elämä ei vaikuta hittisarjan konseptilta. Varsinkaan jos päärooleissa on vain naisia. Viime vuosituhannella usko naisten vetämän sarjan menestykseen oli ainakin tuotantoyhtiöissä vielä vähäistä.

Rajojen ja pinttyneiden käsitysten rikkominen on usein avain menestykseen. Naisten pyörittämästä Drover's Runin karjatilasta muodostui Australian tv-historian yksi suurimpia menestyksiä. Vuosina 2001–2009 tehty McLeodin tyttäret voitti lukuisia palkintoja ja keräsi miljoonayleisön niin kotimaassaan Australiassa kuin muuallakin maailmassa. Suomessa sarjaa on esitetty jo useamman kerran TV2:ella.

Käsikirjoittaja-tuottaja Posie Graeme-Evans kehitti idean kahden sisaruksen pyörittämästä maatilasta 1990-luvun alussa nähtyään lehdessä kuvan australialaisista lehmitytöistä nojailemassa maatilan porttiin. Idea jalostui tv-elokuvan käsikirjoitukseksi. Tunnin mittainen McLeod's Daughters esitettiin äitienpäivänä 1996 ja siitä tuli Australian kaikkien aikojen katsotuin tv-elokuva.

Katsojamenestys sai tuotantoyhtiön lopulta taipumaan sarjan tekemiselle usean vuoden neuvottelujen jälkeen. Kaavailtu 22 jakson tuotantokausi paisui lopulta kahdeksaksi tuotantokaudeksi ja 224 jaksoksi.

Sarjan, kuten alkuperäisen tv-elokuvankin, alkuasetelmassa Jack McLeodin kuolema tuo yhteen pitkään erossa olleet sisarpuolet, jotka alkavat pyörittää sukutilaansa pelkkien naistyöntekijöiden voimin. Tv-elokuvassa kaupungista maalle muuttava Tess on sisaruksista määrätietoisempi ja vahvempi hahmo. Sarjassa asetelma on päinvastoin ja vahvempi rooli on tilalla ikänsä asuneella Clairella.

Maalaiselämän koruttomana kuvauksena tv-elokuva tuo mieleen legendaarisen Pieni talo preerialla -sarjan. Australian takamailla kukaan ei usko naisten kykyyn pyörittää karjatilaa. Sisarukset kuitenkin osoittavat naisten kykenevän samaan kuin miehet, ja tästä muodostuu tv-elokuvan keskeinen teema. Feministinen näkökulma on tv-elokuvassa hallitseva.

Tv-elokuvan ja sarjan välillä vuosituhat vaihtui ja viidessä vuodessa maailma ehti muuttua. Sinkkuelämää raivasi vuosituhannen taitteessa tietä naisvetoiselle sarjalle. Läntisessä kulttuurissa naiset vähitellen nähtiin ja hyväksyttiin tasavertaisina toimijoina miesten rinnalla. McLeodin tyttärissäkin näkökulma muuttui tv-elokuvaan verrattuna.

Toki sarjassakin naisten pitämä karjatila poikkeaa edelleen totutusta, varsinkin kun näyttämönä on suurkaupungin sijaan konservatiivinen maalaisyhteisö. Alkujaksojen jälkeen sukupuoliasetelman käsittely tasaantuu ja sukupuolten kamppailu nousee lähinnä tapauskohtaisesti esiin. Pääasiallisesti naiset kuvataan sarjassa aktiivisina toimijoina siinä missä miehetkin ilman vastakkainasettelua. Neutraali suhtautuminen sukupuoliasetelmaan on todennäköisesti ollut eräs tärkeimmistä sarjan suosiota selittävistä tekijöistä.

McLeodin tyttäriä voi katsoa nais- tai miesnäkökulmasta, tai näistä tulkintakehyksistä sen enempää välittämättä. Feministisen näkökulman ohella sarjan tekijät ovat ilmeisen tietoisesti asettaneet karjatilan naiset meikkeineen ja asuvalintoineen myös naisia esineellistävän katseen alle. Asiaa ei korosteta, mutta maatilaelämän realismin ei ole annettu tulla estetiikan ja seksuaalisuuden tielle, millä on todennäköisesti haluttu vedota mieskatsojiin.

Muilta osin McLeodin tyttärissä maatilan elämää kuvataan siinä määrin todenmukaisesti mitä se käsikirjoitetussa tv-draamassa on mahdollista. Sarja kuvattiin tv-elokuvan tavoin oikealla maatilalla sisäkuvauksia myöten. Eläimet, niiden hoitaminen sekä peltotyöt ovat olennainen osa sarjan sisältöä.

Kaupunkilaiskatsojalle maalaiselämässä on oma eksotiikkansa, joka tarjoaa urbaanille elämälle maanläheistä eskapismia. Tätä sarjassa korostetaan sijoittamalla Drover's Runin tila mahdollisimman kauas kaupungeista Australian avoimelle agraariseudulle. Todellisuudessa sarjan kuvauspaikka sijaitsi vain tunnin matkan päässä Adelaidesta eikä tila ollut pinta-alaltaan suuri. Mietityllä kuvauksella ja miljöön hyödyntämisellä sarjaan luotiin uskottava illuusio keskellä ei mitään sijaitsevasta karjatilasta.

Pelkkä karjatilan työntäyteinen arki ei riitä kannattelemaan pitkäkestoista tv-draamaa. Hyvin kirjoitetuilla henkilöhahmoilla ja maltillisella ihmissuhteiden käsittelyllä McLeodin tyttäriin onnistuttiin luomaan brittisarjoille tyypillinen kerronnallinen harmonia, jossa arkinen elämä viitoittaa juonikulkua ja tarvittavat pidemmän tarinakaaren jännitteet rakennetaan hahmoilla ja ihmissuhteilla.

Käsikirjoittajat onnistuivat pitämään kahdeksan tuotantokautta jotakuinkin kasassa. Sarjan luoja Posie Graeme-Evans on todennut, että sarja päätettiin lopettaa bootsit jalassa ennen suosion romahtamista. Kotimaassaan Australiassa sarjan katsojaluvut tosin alkoivat laskea sarjan puolivälissä. Käsikirjoitus lipsui välillä saippuaoopperan suuntaan ja lisäksi moni alkuperäinen päähahmo poistui sarjasta.

Merkittävin käänne oli Clairea näytelleen Lisa Chappellin kirjoittaminen ulos sarjasta. Näyttelemisen sijaan Chappell halusi panostaa laulajan uraansa. Tämän jälkeen käsikirjoittajat alkoivat tuoda Drover's Runiin uusia McLeodeja, mikä paikoin koetteli uskottavuuden rajoja. Pitkään jatkuvissa sarjoissa hahmojen poiskirjoittaminen ja uusien sisään tuominen on kuitenkin normaalia. McLeodin tyttärissä tässä onnistuttiin muutamia ylilyöntejä lukuun ottamatta melko hyvällä tyylitajulla.

Suomessa McLeodin tyttäret julkaistiin dvd:llä vasta viime vuonna, viisi vuotta sarjan päättymisen jälkeen. VLMedia toi sarjasta saman tein tarjolle koko sarjan kattavan 59 levyn boksin, joka sisältää myös vuoden 1996 tv-elokuvan. Jostain syystä tv-elokuvassa ei ole kuitenkaan suomenkielisiä tekstejä.

Huolimatta useammasta tv-esityskierroksesta, joista viimeisin oli viime vuonna, sarja kestää intensiivisemmän katselun myös dvd:ltä. Tulkintanäkökulmien moninaisuus luo sarjaan tv-tuotannoksi harvinaisen rikkaan sisällön, josta riittää ammennettavaa useammalle katsomiskerralle.