Lehtimies leikkii gangsteria

Kuoleman leikki ei tarjoa mitään ihmeellistä tai järisyttävää. Elokuvassa on sopivin annoksin jännitystä, väkivaltaa, seksiä, juonenkäänteitä, erikoisia ihmisiä, kirosanoin kyllästettyä dialogia ja latteaa filosofista pohdiskelua. Tästä huolimatta Kuoleman leikki kestää mainiosti yhden katsomiskerran. Se on ryyditetty monista amerikkalaiselokuvista tutuilla kasvoilla. William Petersen näyttelee alkoholisoitunutta lehtimiestä nimeltä Jake, joka lähtee Atlantic Cityyn kuluttamaan rahojaan viinaan ja etsimään kadonnutta inspiraatiota. Hän tutustuu mafian kovaotteiseen mutta sympaattiseen koronkiskuriin Frankieen (Michael Wincott), jonka vaimoon (Diana Lane) teränsä kadottanut kynäniekka hetimiten ihastuu. Jake heittäytyy koronkiskurin kelkkaan ja saa maistaa rikollisen makeaa ja väkivallan sanelemaa elämää - korkojen kera.

Käsikirjoittaja Larry Gross on tuttu rutiinitekijä monien laatujännäreiden takana ja valkokankailla on myös nähtävissä hänen tuorein kyhäelmänsä - eli Eastwoodin Pahin rikos. Kuoleman leikin tarinassa yritetään kieltämättä luoda syvyyttä alkoholisoituneen Jaken ja paremmasta tulevaisuudesta haaveilevan Frankin ystävyyteen. Tarinan puhtaasti viihteelliset painotukset tulevat kuitenkin loppua kohden liian ilmiselviksi aina pakollisia ruutikoreografioita myöten.

Omalla pienellä rehellisellä tavallaan Kuoleman leikki on laadukasta työtä, joka ei hätkähdytä mutta joka hoitaa sen suurempia takeltelematta viihdyttävän tehtävänsä reippaan puolitoistatuntisen kestonsa ajan. Kuoleman leikki on jouhevasti näytelty ja mukiinmenevä, onnistuneesti nykypäivän Atlantic Cityyn sijoitettu gangsterijännäri, jota on ilman pahempia ylilyöntejä höystetty draamallisilla painotuksilla.

* *
Arvostelukäytännöt