Yliluonnollista saippuaa

Itämaisella mystiikalla maustettua komeaa legendatarinaa on tästä elokuvasta turha hakea. Enemmän se on amerikkalaisvaikutteinen sekoitus pahimmanlaatuista saippuasarjaa ja tökeröä scifi-toimintaa.

Thaimaan sotaisassa historiassa on varmasti sijansa lukuisille sankarisotureista kertoville legendoille ja taruille, joissa olisi ainesta kansakunnan kulttielokuviksi. Thaimaalaista yhteiskuntaa ovat perinteisesti kannatelleet kansallisen tradition, buddhalaisuuden ja kuningashuoneen kolmiyhteys. Varhaisina aikoina kuninkaita kohdeltiin jopa jumalina, munkit olivat hierarkkisessa yhteiskunnassa samalla tasolla.

Kaikki nämä elementit löytyvät sotapäällikkö Kunpanin tarinasta, mutta kerrontatyyli teilaa kaikkivaltaisesti elokuvan mahdollisuudet. Vaikeasti seurattavan juonen pääkohdissa munkiksi ryhtyvä Kunpan saa luostarissa haltuunsa kirjan, jonka avaamisesta opettaja varoittelee, kirja näet sisältää pahuuden voimat. Kunpan hankkii vaimon jos toisenkin ja keskittyy mietiskelyn sijaan maallisiin iloihin. Vihollinen Kunchang himoitsee häneltä naista sekä asemaa ja kieroilemalla kääntää itse kuninkaan Kunpania vastaan. Juoni on yhtä sekasotkua, jonka keskellä näyttelijät hääräävät päämäärättömästi. Kun kuvaan astuu mukaan yliluonnollinen lapsihirviö, joka muistuttaa lähinnä koomista, jälkikäsiteltyä valoilmiötä, ei traagiseksi tarkoitettuja käänteitä voi seurata vakavalla naamalla.

Sentimentaalinen melodraama sisältää yllättäen varsin sensuroimatonta, mutta länsimaisen silmin toki kilttiä pehmopornoa, jolle ei voi nähdä muuta motivaatioita kuin tirkistelynhaluisen yleisön kalastamisen. Jopa camp-henkiselle katsojalle elokuvan ylitsepursuava genre-rajojen ohitus ja käsikirjoituksen epätoivo voivat olla liikaa.

*
Arvostelukäytännöt