Käpy selän alla kotikatsomo

Mikko Niskasen tänä vuonna 60 vuotta täyttävä, myös kulttielokuvaksi kutsuttu Käpy selän alla (1966), kuvaa 1960-luvun nuorisoa rohkein ja kapinoivin elein. Kaksi pariskuntaa lähtee metsään telttailuretkelle etsimään itseään ja tutkimaan omaa seksuaalisuuttaan. Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan. Niskasen teosta pidetään ajalliseen kontekstiinsa nähden estottomana ja vapautuneena elokuvan sijoittuessa länsimaisen seksuaalisen vallankumouksen ajalle. Niskasen nuorisokuvaukset 1960–1980-luvun Suomessa saivat jatkoa muun muassa vuotta myöhemmin julkaistulla Kirsti Wallasvaaran, Kristiina Halkolan ja Aulikki Oksasen tähdittämällä elokuvalla Lapualaismorsian (1967)

Riitan (Kristiina Halkola) kumppani Santtu (Eero Melasniemi) kuvataan narsistisena pelimiehenä, joka tekee mitä tahtoo, kenen kanssa tahtoo. Santulla on Leenan (Kirsti Wallasvaara) tyylisesti tapana aina vähän väliä kadota hämyisen puskan taakse, siksi heidän kemiansa kohtaavatkin keskenään paremmin kuin oman rakkaansa kanssa. Timo, “Timppa” (Pekka Autiovuori), on taas jokaisen vanhemman unelmavävy. Älykäs lääketieteen opiskelija, vilpitön ja kaiken lisäksi vielä niin kovin hulvatonkin. Hän vaikuttaa myös olevan porukan ainoa, jolla on selkeä visio siitä, mitä elämältään haluaa.

Niskasen teos alkaa Riitan pienellä laulelmalla. Huuliharpun ääni ja dramaattiset melodiat soivat läpi elokuvan, mikä saa elokuvan osittain muistuttamaan pientä musikaalia. Sävelet tuovat mukanaan herkkyyttä ja nostavat vielä vahvemmin esiin päähahmojen huolet ja murheet.

Käpy selän alla sisältää paljon asioita, joita nykypäivänä kyseenalaistettaisiin. Elokuva kuvaa yhteiskuntaa 1960-luvun Suomessa, kun ei vielä kummasteltu pientä takapuolen puristelua, sillä kyseessähän oli pelkkä harmiton vitsi. Kohtaus, jossa ladon asukkaat raahaavat kirkuvan sian takaisin karsinaan ihmisten naureskellessa taustalla, luokiteltaisiin tänä päivänä eläinrääkkäykseksi. Teos on myös tehty selkeästi miehisen katseen läpi. Käytännössä ainoastaan elokuvan naisoletettuja hahmoja kuvataan useampaan otteeseen lähikuvana vyötäröstä alaspäin, ikään kuin miesten kiusauksen kohteena. Elokuvaa pidettiin aikanaan raikkaana, mutta sen radikaalius aiheutti myös konservatiivisemmissa piireissä pahennusta.

Kenties nykyiselle elokuvakentälle kaivattaisiin vastaavaa huolettomuutta ja railakkuutta. On virkistävää nähdä teoksia ajalta, jolloin riskejä otettiin eri tavoin kuin nykypäivänä, kun elokuvissa pyritään virheettömyyteen ja laskelmoidaan katsojalukuja.

Käpy selän alla sijoittuu 2020-luvun yhteiskunnasta poikkeavaan aikaan. 1960-luvulla maailma on ollut erilainen kuin nykyään, eikä tiettyjä asioita nähty ongelmallisina tai sopimattomina. Elokuvaa tänä päivänä katsoessa tuleekin olla kriittinen, mutta myös ymmärtää tekoajan henki. Tästä huolimatta Niskasen ohjaama Yle Areenasta löytyvä mustavalkoelokuva vetää katsojan mukaan maailmaan, jossa ei ole huolta huomisesta.