Iron Sky kotikatsomo

Star Wreck: In The Pirkinning (2005) oli ansiokas osoitus Samuli Torssosen, Timo Vuorensolan ja heidän kaveripiirinsä kyvyistä. Alun perin omaksi iloksi tarkoitettu tieteisparodiasarja kasvoi vuosien myötä ja osa osalta yhä suuremmaksi, kunnes sarjan toistaiseksi viimeinen osa In The Pirkinning räjäytti potin. Pääosin harrastajavoimin ja kotikellareissa koodattu elokuva hakkasi efekteissään monet ison rahan tieteiselokuvat ja kohelluksesta huolimatta hyvin kasassa pysynyt juoni parodioi osuvasti Star Trekin ja Babylon 5:n kaltaisia A-kastin tieteissarjoja. Ilmaisjakelussa olleesta elokuvasta tuli kenties laajimmalle levinnyt suomalaiselokuva tähän mennessä.

Ryhmän seuraava haaste oli kova. Kotimaisia harrastajaelokuvia voi arvottaa erilaisella seulalla kuin monikansallisesti toteutettuja ammattilaiselokuvia, ja kynnys ilmaisesta elokuvan nettijakelusta lipputeatterien maksaviin asiakkaisiin on kova. Iron Sky teki kuitenkin omanlaistaan suomalaista elokuvahistoriaa. Elokuvanteossa faniryhmät näyttelivät suurta osaa, ja rajallisia resursseja venytettiin luovilla ratkaisuilla ja nettityöryhmien innovatiivisella osallistumisella. Budjetti paisui toki miljoonaluokkaan, mutta fakta on edelleen se, että vastaavalla rahasummalla ei Hollywoodissa saada edes sitä kuuluisaa pierua Saharaan.

Usean vuoden valmisteluiden jälkeen elokuva tuli, näki ja jos ei nyt voittanut, niin saavutti ainakin pistesijan. Aniharva suomalaistaustainen elokuva on saanut vastaavaa hypeä ja vajaan kahdeksan miljoonan dollarin budjetti tuli tienattua takaisin.

Kuitenkin melua syntyi osittain myös tyhjästä. Suurten odotusten ja vielä suuremman viraali- ja mainoskampanjan jälkeen käteen jäi varsin mukiinmenevä ja keskinkertainen B-luokan tieteiselokuva avaruusnatseista, jotka asuvat Kuun pimeällä puolella. Ei enempää, mutta ei myöskään vähempää.

Budjettiinsa nähden elokuvan ulkoiset puitteet ovat huomattavan laadukkaat eivätkä tehosteet eroa elokuvista, jotka on tehty 10–15 kertaa isommalla budjetilla. Torssosen paja ansaitsee ehdottomasti selkääntaputukset ja varsinkin Götterdämmerung-sotakone on elämää suurempi. Myös kuunatsien univormut saavat kaasunaamari- ja nahkafetissit hengittämään raskaasti maskeihinsa.

Hienotkaan efektit eivät kuitenkaan pysty kompensoimaan elokuvan Akilleen kantapäätä eli onttoa ja epätasaista käsikirjoitusta. Tarinan aihio avaruusnatseista on erittäin herkullinen, mutta sitä hyödynnetään vain puoliteholla. Juoni rönsyilee turhankin paljon harhapoluille, ja välillä natsit jäävät sivuraiteille.

Yksittäiset kohtaukset joissa parodioidaan Tohtori Outolemmen, Perikadon ja vastaavien avainkohtauksia toimivat oikein hyvin. Sen sijaan olisi ehkä kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin tarinaan kirjoitettiin kertakäyttöluonteinen Sarah Palin -karikatyyri. Palin on jo nyt menneen talven lumia isommissa kuvioissa, ja vuosien päästä aniharva muistaakaan mitään Palinia ja ihmettelee sen sijaan elokuvan kummallista naispresidenttiä.

Aina välillä Iron Sky tavoittelee myös pintakomediaa ja toimintaa syvällisempiä tasoja ja pohdiskelee tietyissä kohtauksissa propagandan, vallankäytön ja ihmisen perusluonteen heijastuksia. Suuntaus on sinänsä hyvä, sillä pelkkä sketsinomainen hassuttelu ja efekteillä mässäily jättää yleensä onton vaikutelman. Tätä puolta olisi voinut myös hieman syventää, sillä nyt varsinkin lopun apokalyptiset kohtaukset jättävät päälle liimatun vaikutelman.

Toisaalta Iron Skyn tarkoituskaan ei ole olla vakavaa draamaa tai elämäntuskaa vaan kepeää tieteistoimintakomediaa vanhojen B-leffojen hengessä. Sellaisena se on, kuten sanottua, varsin mukiinmenevä. Tietyistä puutteistaan huolimatta Iron Skyn katsoo kernaasti dvd:ltä toistekin. Kukapa ei natseista elokuvissa pitäisi?