Hylätyt sielut kotikatsomo

Voiko kukaan vastustaa teinivampyyrileffaa, jonka kansipaperissa luvataan jännitystä ja seksiä. Näin viettelevä yhdistelmä suorastaan viekoittelee leffamielisen hartaaseen katseluhetkeen. Kun elokuvan kohderyhmänä ovat sumeilemattomat määrät popcornia kasvantaväärissä leuoissaan louskuttavat teinit, pitää varttuneemman katsojan orientoitua katseluelämykseen oikealla tavalla eli olohuoneen pöydälle kannattaa varata kunnon patteri keskiolutta, tosin vieläkin paremmin aivosolujaan hyydyttäisi kunnon rojuviinalla.

Hylätyt sielut on parin television suosikkisarjan tähden varaan kyhätty kauhuhalpis, joka viime vuosien valkokankailla nähtyihin teinikauhuleffoihin verrattuna osoittautuu lajityypissään ihan kelvokkaaksi tekeleeksi. Elokuvassa on loogisesti etenevä juoni ja yksinkertaiset ainekset pitävät häsellyksen kohtuullisesti kasassa. Valkokankailla on nähty luokattomasti huonompiakin tekeleitä.

Jenkkilän takahikiällä autoilevat Sean (Kerr Smith/Dawson’s Creek) ja Nick (Brendan Fehr/Roswell) tapaavat kyytiinsä kummallisesti sekoilevan missukan. Nick on vampyyrinmetsästäjä ja oivaltaa tytön olevan puraistu. Kaksikko alkaa hoivata typyä ja jäljittää samalla pahaa vampyyrijoukkoa. Sitten kaahaillaan pitkin takamaiden maita ja mantuja.

Elokuva vaikuttaa lähinnä Roswellin kuvaustaukojen aikana kokoon kursitulta halpahintaiselta sivutuotteelta, mutta tarinan aineksia on onneksi niin vähän, etteivät tekijät ole onnistuneet sotkemaan niitä kovin huonoon jamaan. Varsinkin elokuvan alkupuolella tissejä esitellään tasaiseen tahtiin, mikä pitää keskioluen kyllästämää mieskatsojaa mukavasti vireessä. Kansitekstien lupailut muistissa sitä oikein innolla odottaa, millaista seksillä kuorrutettua väkivaltaa loppupuoli mahtaakaan tarjota. Pettymykseksi tissien vilauttelu hiipuu ja muutamien veripisaroiden ilottelusta ei ole asian laidan korjaamiseksi. Varsinainen kliimaksi jää siis toteutumatta.

Mutta kyllähän kivasta tissiparista pari pallukkaa irtoaa.