Hollywood Singing and Dancing: A Musical History kotikatsomo

Äänielokuvan ensiaskeleista, siis vuonna 1927 ensi-iltansa saaneesta Jazzlaulajasta lähtien ovat laulu ja tanssi olleet tärkeä osa Hollywoodin menestystarinaa. Nykypäivänä elokuvamusikaaleja tuotetaan rapakon takana vain harvoin, ja vielä harvemmin ne onnistuvat nousemaan maailmanmenestyksiksi. Sellaisiksi kuin takavuosien hittimusikaalit, kuten lajityypin kulta-ajan viimeisellä vuosikymmenellä valmistunut Gene Kellyn Laulavat sadepisarat (1952), Julie Andrewsin kertaheitolla tähdeksi nostanut Disneyn suurtuotanto Maija Poppanen (1964) tai vielä jopa 1970-luvun fiftaribuumin aikaan myös elokuvaformaattiin siirretty Grease (1978).

Televisiolle tuotettu amerikkalaisdokumentti Hollywood Singing and Dancing: A Musical History on kiireinen läpileikkaus hollywoodilaisten musikaalielokuvien tähänastisesta historiasta. Pintapuolisen kronikan tapaan etenevä, musikaaleja tehokkaasti listaava muttei yhteenkään esittelemäänsä elokuvaan kunnollisesti syventyvä dokkari aloittaa Busby Berkeleyn 1930-luvun mustavalkoisista tanssispektaakkeleista ja päätyy muutaman vuoden takaisiin menestysmusikaaleihin, kuten Moulin rouge (2001) ja Chicago(2002).

Nippelitietoa tarjoilevan televisiodokkarin suurimmaksi kompastuskiveksi muodostuukin yritys mahduttaa mukaan koko lailla kattava katsaus siitä, mitä musikaaleja milläkin vuosikymmenellä on tehty. Itsestään selvää on kuitenkin se, että reippaasti alle kahden tunnin mittaiseen tv-elokuvaan pääsevät mukaan vain suurimmat ja entuudestaan tunnetuimmat genrensä edustajat kultakin vuosikymmeneltä. Elokuvien sisältöön ja niiden merkitykseen oman aikansa tuotteina ja heijastajina ei myöskään keretä paneutua. Hyvä kun tulee jossain vaiheessa todettua sen verran, että huonoina aikoina – oli sitten kyseessä sota tai lama – Hollywood on tarjonnut erityisen innokkaasti eskapistisia sirkushuveja arjen uuvuttamille kansalaisille.

Lyhyitä näytteitä menestysmusikaaleista vuosikymmenten varrelta nähdään sellaisella vauhdilla, että lähinnä hirvittää – ja vielä enemmän harmittaa. Mihinkään ei ehditä keskittyä ja alan ammattilaisten haastattelutkin typistyvät muutamiksi banaaleiksi puhuvien päiden lausumiksi korulauseiksi. Eikä asiaa paranna se, että musikaaleja kommentoimaan on raahattu oikeiden Hollywood-tähtien seuraksi muutama turhaakin turhempi joutonaama tyhjää hymistelemään. Ohjelman juontaa jenkkiläisellä televisiotähden rutiinilla Shirley Jones, joka itsekin näytteli muutamassa kuuluisassa elokuvamusikaalissa 1950-luvulla.

Entuudestaan musikaalinsa tunteville reilu puolitoistatuntinen dokumentti ei tarjoa mitään uutta. Ainoaksi anniksi jäävät oikeastaan vain pienet herkkupalat itsessään loistavista elokuvista. Tiiserinä dokkari toimii, tekisi mieli nähdä kokonaan montakin esittelyissä vilahtavaa musikaalia. Miksi sitten tuoda dvd-markkinoille tällaista keskinkertaista rutiinidokumenttia? Mene ja tiedä, mutta ehkäpä kooste voi hyvinkin toimia jonkinlaisena opastuksena vaikkapa High School Musicalien myötä myös lajityypin vanhemmista teoksista kiinnostuneille teineille.